Hevosenomistajan vuosi

At countryside.

Maalla asuminen on aivan ihanaa. Ja aivan kamalaa.

Tammikuu:
Pakkanen paukkuu (paitsi tänä talvena) ja lunta on korviin asti. Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä saat lapioda ihmisen mentävää väylää roskikselle, tallin ovelle ja elosuojan ovelle ja siitä vielä tarhan portille ja hevosten vesiastialle.
Varpaat ja sormet ovat ikijäässä. Samoin paskakasat tarhassa, ja niiden irtihakkaamisesta saa jumiin selän ja käsivarret. Niitä irti hakatessa lähtee myös ne sormet irti.

Helmikuu:
Ensimmäiset auringonsäteet ilmestyvät päiväsaikaan hevosihmistä ilahduttamaan. Jos sattuu, että jossain kohdassa ei ole korviin asti lunta, pääsee hevostelemaan kauniissa säässä. Varpaissa ja sormissa on edelleen veri jäässä ja mistään kaupasta ei löydy semmoisia hanskoja, mitkä pitäis kädet sulana.

Maaliskuu:
Toivo keväästä.
Kunnes tulee lunta vähän lisää. Lumilapio laulaa. Kakkakasat piileskelevät nyt luminietoksen alla.
Sitten tulee lämpöinen päivä ja heittää plussan puolelle.
Pintalumi sulaa ja tadaa!! Paljastaa kuran. Iki-iki-ihanan kuran. Märkää, sulaa kakkaa ja kuraa on muuten hienoa kärrätä tunkiolle! Ei tartte salille lähtiä.
Ja tätä riittääkin sitten monta kuukautta.

Huhtikuu:
Räystäältä tippuu vettä, kärpäset surraa tallin seinällä kun aurinko lämmittää.
On märkää. On kuraa potenssiin sata. Lapset vinkuu lenkkareita, mutta se on aivan mahdotonta heille niitä antaa. Annan luvan seistä lenkkareilla eteisessä.
Kenttä alkaa sulaa ja sinne pääsee ehkä jo ratsastamaan ilman jatkuvaa vesieste-treeniä.

Toukokuu:
Ilmat alkavat lämmetä. Viikoksi, kunnes ne alkavat taas jäähtyä. Hevoset tipputtelevat viimeisiä karvoja ja puolet porukasta saa astmadiagnoosin. Siis ihmisistä.
Lapset kinuavat lenkkareita. Ei pysty vieläkään.

Kesäkuu:
Hevoset päästetään viimeistään nyt kesälaitumille.
Alkaa hevosenomistajan hengähdystauko kaikesta siitä lannanluomisesta. Maailman ihanin hetki.
Lasten toiveiden täyttyminen koittaa! Piha on kuiva ja lenkkitossut saavat luvan ulkoilla juhannus-saunaan asti. Sitten vaihdetaan taas kumpparit jalkaan. No ei sentään.
Myös sormet ja varpaat alkavat olla vihdoinkin sulana!!

Heinäkuu:
Sursur ja pörpör.
Mitkäs ne sieltä tuleekaan, paarmat ja kärpäset. Hevosihmisen rakkaimmat ystävät.
Ne puree jalat ja kädet ja tunkee nenään ja silmiin.
Ratsastaessa parasta on, kun päästelee menemään kuin reikäpää.

Elokuu:
Ötököiden määrä ylittää kaikki odotukset.
Hevoset uivat tervassa. Itsekin tekis mieli.
Kesä on oikeasti ihanaa aikaa.

Syyskuu:
Kumisaappaat saa taas kaivaa esiin.
Kura on ylinnä ja vettä losottaa.
Hevoset ovat siirtyneet taas tarhaelämään.
Heinäpaaleja availlaan ja kakkaläjät tekevät comebackia.
Illat pimenee, puskiin ilmestyy möröt.

Lokakuu:
Vettä. Kuraa. Vettä ja kuraa.

Marraskuu:
Ehkä jo ekat lumet. Hevosten kavioihin pakkautuu koko pihan märät lumet. On kenkien, hokkien ja tilsakumien aika. Kädet ja jalat alkavat taas jäätyä.
Mahdollisimman paksuja toppakamppeita kaivetaan esiin.

Joulukuu:
Joulu nyt on ihan parasta ikinä. Oli keli mikä hyvänsä.

Sitten alkaakin sama ralli uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
Yhtään hetkeä en antais pois. Tai ehkä sen kun pitää hakata paskaa irti jäisestä maasta.
Argh.
Hevoset on ihan parasta, ne antaa niin paljon, ja ottaa vielä enemmän.

Entäpä sitten lapset?
No he odottaa jälleen juhannusta ja lenkkareita.
Raukat.
Kuran keskelle raahatut.