Elämäni urheilulajit

Lapsena ja varsinkin nuorena, en juurikaan harrastanut liikuntaa.
Tai lapsena tuli kyllä liikuttua ihan leikkien parissa, mutta varsinaisesti en harrastanut liikuntaa.

Nuoruuden urheilut koostuivat lähinnä koulumatkan pyöräilemisestä ja sen vastapainoksi Lontoonrae-suklaan ja popcornin mättämistä Harry Potterin kanssa.
Olin se kuuluisa laiha läski.
Painon kanssa ei ollut ongelmaa, mutta kestävyyttä ja lihaskuntoa olisi todellakin voinut ja pitänyt pitää yllä.
Mutta kyllähän me nuoret tiedetään, nukkuminen vie voiton lajista kuin lajista.

Esikoisen mukanaan tuodut raskauskilot pistivät mut vasta tosissaan liikkeelle. Pitkä ja kivinen tie siihen, että pääsin edes vähän lähemmäksi sitä 48kg painoa, mitä olin kantanut ennen vauvaa.
Joo en ole siihen päässyt enää koskaan, enkä pyrkinytkään, mutta nyt just kävin vaa'alla pitkästä aikaa ja musta vähä tuntuu et on ollut vähän liika makea laskiainen tässä pari viikkoa. Ups.

Liikunnan aloitin sauvakävelyllä.
Se oli niihin aikoihin ihan se the juttu. Ja hei, se oli/on tehokasta. Vuosien varrella sauvat ovat johonkin jääneet, lasten pyssyleikkeihin todennäköisesti.
Aika aikansa kutakin, aloin kokeilla muita lajeja.

Ratsastus.
Ihan mielettömän tehokasta liikuntaa, vaikka tiedän että moni ajattelee, että hevonen se vain kyydittää ratsastajaa.
Muistaakseni parhaimmillaan yhden tehokkaan tunnin aikana sykemittari näytti kulutettuja kaloreita 680. Se on aika sairaan paljon!

Spinninki.
Ihan parasta liikuntaa.
Rakastan sitä tunnetta, kun saa vetää itsensä ihan piippuun. Ja tämä laji mahdollistaa sen kyllä.
Kävin vuosien aikana säännöllisesti spinningissä siihen asti kun sairastuin epilepsiaan ja multa lähti kortti. Olin liikaa toisten kyydin varassa, täältä maalta kun keskustaan tulee se vajaa 10km. Ei vain voinut aina päästä.
Ehkäpä aloitan lajin uudestaan vaikkapa ensi syksynä.

Perus jumppa.
Meidän tuossa nyt jo suljetulla entisellä kyläkoululla vedetään sellaista perus jumppaa.
Tykkään kun se on tuossa puolen kilsan päässä. Pääsee kävellen ja lähtö ei aiheuta mitään isompia projekteja.

Kuntosali.
Kävin jonkun aikaa salilla, mutta tiedättekö, se on ihan äärettömän tylsää.
En tykkää yhtään hitaasti ja pitkään treenistä.
Mulla pitää nollasta sataan tulla täysillä hiki ennen ku tuntuu edes siltä, että on urheillut.
Makunsa kullakin, ehkä olin vain väärällä asenteella?

Hiihto.
En olisi koskaan niiden hikisen tuskaisten kouluhiihtojen jälkeen uskonut, että joskus vielä rakastan suksia ja sauvoja.
Veren maku suussa ja happojen polte reisissä ja käsivarsissa. Ah autuus.
Tässä jos jossain se urheilusuorituksen jälkeen tuoma hyvä olo pitää täydellisesti paikkansa.
Siihenkään en muuten joskus uskonut. Siihen parhaaseen fiilikseen urheilun jälkeen.

Jalkapallo!!
Meidän pojat ovat jo monta vuotta käyneet jalkapalloharkoissa ja me jalkkismammat (ja toki muitakin) perustettiin oma LadyFutis-ryhmä.
Olen pelaillut joskus poikien kanssa pihalla ja ala-asteella ollessani paljonkin, mutta enpä muistanut miten huippua se on.
Kahdet reenit viikossa on ihan kohokohta ikinä.
Rentoa höntsäilyä, mutta silti ihan täysillä vedettyä joukkueurheilua parhaimmillaan. I like it.

Juoksu.
Juoksukilometrejä on takana paaaaljon.
Se on helpoin tapa liikkua.
Lenkkarit jalkaan, kuulokkeet päähän ja mutkaista tietä näkymättömiin ja takaisin.
Tänä talvena iltalenkkejä on rajoittaneet sudet. Argh.
Neljän suden lauma on kulkenut tässä pikkuisen liian lähellä asutusta ja muunmuassa ihan lasten bussipysäkkien liepeillä.
Ei paljoa houkuta iltapimeällä lähteä tuonne susien syötäväksi.
Olenkin yrittänyt vapaapäivinä selvitä valoisaan aikaan lenkille.
Syö kai ne päivälläkin mut jos niikseen tulee, mutta valoisalla ne ainakin havaitsee jo kaukaakin.
Toivottavasti häipyisivät kevään ja kesän tullen aterioimaan tuonne erämaahan, saataisiin lenkkeily- ja koulumatkarauha.

Juuri tässä hiihtohikiä kuivattelen maha täynnä esikoisen makaronimössöä.
Sauna lämpiää ja suunnitellaan lasten kanssa jo uutta hiihtoreissua huomiselle.

Hyvää urheilupäivää sullekin!