Koronaviikko 2

Hengissä edelleen.
Itseasiassa täysissä sielun ja ruumiin voimissa.
Parempi vielä ollakin, koska asiantuntijoiden mukaan tää karanteenihomma on vasta alkutekijöissä!
Asiantuntijat pitäis lailla kieltää.

Toinen viikko on mennyt huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen.
Lapset, ja aikuiset, alkavat sopeutua tilanteeseen.
Minä vähän pelkäsin etukäteen, että miten me tuon ukkokullan kanssa pärjätään keskenämme.
Kun arki on viikosta ja vuodesta toiseen sitä, että läpsystä vaihdetaan kotona oloa, yhtäkkinen 24/7 neljän seinän sisässä saattaa aiheuttaa räjähdysherkkää maaperää.
Mut me ollaan tultu toimeen oikein hyvin. Hyvä me!
No ei, ollaan me oikeasti hyvä tiimi, ja kun muistetaan et yhteen hiileen tässä on luvattu puhaltaa kunnes kuolema erottaa, niin mikäs tässä.
Tuli sen kun roihuaa!

Lapset ne jaksavat vihas.. siis ihastuttaa päivästä toiseen!
Ne tekevät läksyt ja kouluhommat ällistyttävän reippaasti ja muutenkin hiljaiselon opettelu alkaa sujua. Jouduin kyllä teippaamaan kuraeteisen oven ikkunaan lapun: "Kun tulet sisälle, tee se HILJAA!"
Koska yleensä sieltä tullaan kuin norsulauma, huutaen mm. ÄITI PERTULLA ON HIIRI! ÄITI MÄÄ TEIN PÄKKÄRIN! Pääasiassa kuitenkin ÄITI TUO LÖI! ÄITI TUO SANOI HOMO! ÄITI TUO EI PÄÄSTÄ MUA! ÄITI TUO POTKI VESILAMMIKOSTA VETTÄ MUN PÄÄLLE!
Voi sitä Tuota. Ihan mahoton tapaus.
Tämä lappu-ulko-oveen-toimenpide siis sen vuoksi, kun isän skypeyhteys tai puhelinlinja saattaa olla auki ja uskon että hänen työkaveri tai asiakas ei halua kuulla yksityiskohtaista selvitystä kuka löi ketä.

Yhtä en ymmärrä.
Tätä loputonta nälkää!!!
On aamupala, lounas, välipala, iltaruoka ja iltapala.
Silti yksi on vailla välipalan välipalaa ja välipalan välipalan välipalaa.
Puolituntia syönnin jälkeen yksi könyää alakertaan ja vakuuttaa ettei pysy enää pystyssä kun on niin nälkä.
Toinen kysyy mitä voisi vielä ottaa.
Kolmas kysyy milloin on ruoka.
Neljäs kysyy mitä on ruokana.
Viides haluaa banaania, jogurttia, mustikkasoppaa, keksiä, pullaa ja poppareita.
En käsitä, miten jollain voi olla koko ajan nälkä.
Viikon ruokakauppaan tuhlattu rahamäärä alkaa hirvittää. Oisko töitä?

Olen tässä päivien kuluessa yllättänyt itseni perusteellisella siivouksella.
Niin helppo kun sitä näkyvää onkin pitää siistinä sillä aikaa kun näkymätön elää omaa sontaista elämäänsä siellä lapsen tasolla.
Kyykistyppä alle metrin korkeudelle.
Olen pessyt mm. lattialistat. Te ette ois halunnu nähdä niitä ennen pyyhkimistä.
Olen myös käynyt lasten vaatekaapit läpi, aloittanut talvikamppeiden pesun varastoon ja muutenkin pelmunnut läpi kenkiä ja takkeja ja itkenyt niitä euroja, joita täytyy TAAS laittaa menemään, että kenenkään ei tarvi alasti kulkea.
Vaatehuoneen kimppuun pitäisi käydä seuraavana, kun se vain räjähtää käsiin, vaikka siellä ei KUKAAN käy. Hohhoijaa.
Ikkunoista puhumattakaan. Koko Keski-Pohjanmaan kärpäskanta on meidän ikkunoiden välissä ulosteineen.

Nyt lähden pakottamaan lapsia ulos.
Alan olemaan siinä jo aika taitava.
Musta tuntuu että tää koronahomma on lietsonut uhkailun, lahjonnan ja kiristämisen ihan maksimiin.
Mutta kuka väittää ettei ne toimi?

Jos et tee sitä tai tätä et saa pleikkaa, puhelinta, pädiä, karkkia, istua, nauraa, hengittää.
Minähän sanoin, ulko-ovi kolahti samantien.
Vitsit oon ylpeä itestäni.