Kaikkea termosmukin ja herkkäunisuuden väliltä

Nyt menee ihan sata-nolla laiskuuden piikkiin tämä ostos.

Katsokaas kun juttu menee näin:
Mieheni herää töihin jotain viiden ja seitsemän välillä ja keittää pannullisen kahvia töihin, ja itselleen aamukahviksi.
Kun ovi loksahtaa kiinni hänen lähdettyään, menee noin puoli tuntia ja minä kömmin ylös herättelemään poikia kouluun ja keittelen itselleni yhden kupin kahvia. Tai siis keittelin! Koska nykyään en enää keittele vasta kun päiväkahveja, johtuen tästä oivasta keksinnöstä.
Turhauduin keittämään yhtä ainoaa kupillista ja niinpä hankin itselleni termosmukin.

Ja hei, onpahan yksi äänten kolina vähemmän (siitä listasta joka on loputon, johon sisältyy askeleet, lattian narahdus, kyljen kääntö jne.) herättämässä maailmankaikkeuden herkkäunisinta vauvaa.
Siihen on koitettu miettiä vaihtoehtoja aina korvatulpista äänieristettyyn huoneeseen, mutta toistaiseksi ollaan vain loruteltu jogurttia ja voideltu leipää niin hiljaa kuin suinkin on mahdollista (peli on menetetty jos veitsi kolahtaa tai lusikkaa raapii liian lujaa kupin pohjaa vasten).
Typyn heräämiseen riittää kyllä suunnilleen pölyhiukkasen leijuminen (tai siis tömähdys) maahan että oikeastaan joutaisi päästä ennätystenkirjaan. Mokoma.

Vähän tässä luisteltiin asian ytimestä, mutta olkoot se vaikka niin, että kyllä kahvi on hyvää ihan omasta mukista juotuna. Yhtään ei oo muuten paha jos kaverina on pullaa. Mutta pullasta puheen ollen, viikonloppuna juhlittiin kolmevuotiasta ja pullaa on mussutettu siihen malliin että puolella porukasta on pakki sekaisin. Mutta vähänkö se on parasta ikinä.