Olen kynttiläfriikki.
(Friikki voi tarkoittaa kummajaista tai jonkin asian innokasta harrastajaa tai ihailijaa.)
Olen siis kummajainen joka harrastaa ja ihailee kynttilöitä. Jep.
Heti kun ensimmäiset pimeät (heti juhannuksen jälkeen pikkuhiljaa, silloinhan ne alkavat juu) tulevat, kaivelen tuoksukynttilät kaapin perältä (jotka muuten ovat saastuttaneet hajullaan koko kaapin sisällön) ja alan tunnelmoimaan. Toki sen verran tässä ollaan migreeniin taipuvaisia, että max. yksi kappale tuoksukynttilää kerrallaan, loput kahdeksantoista tuikkua ovat mallia normal.
Parasta on kun saan isot pojat koulutielle aamulla, keitän hyvät kahvit ja istun kynttilän valossa lehden tai kirjan kera. Arjen ylellisyyttä.
Mutta palataanpas takaisin maan pinnalle tunnelmoimaan tähän hetkeen ja riennetään nostamaan pikkuneiti ylös lattialta, jossa nuolee omaa oksennusta lattialta antibioottiskeidat TAAS hajusta päätellen housussa. Ootas, edellisestä pyllynpesusta on (nopean laskutoimituksen suoritettuani) kaksikymmentäkaksi minuuttia. Niin ja sadannen kerran hiljentämään soitinta josta pauhaa Saukki ja pikkuoravat (miksi, voi miksi tuon hukassa olleen cd:n pitikään löytyä? Päivänsaankaari oooooiii, kooeeeeeta heeerääätä hooooii....!!! Sopii toki teemaan.
Ihanaa isänpäivä viikonloppua teille! <3
Voi pientä kakkapyllyä.. :)
VastaaPoistaMinäkin rakastan kynttilöitä! Tähän vuoden aikaan ei kyllä olla päivääkään ilman tuikkivia kynttilöitä, ilahduttavat aina niin kovasti :)
Älä muuta sano :)
PoistaKynttilät luo niin ihanaa tunnelmaa ja niitä voisi katsella ihan ilokseen miten kauan hyvänsä :)
tykkään kynttilöistä minäkin,mutt tuo entinen palomies on niiiiiiiiiin arka niiden kans,ett joudun tyytymään vain piha-versioihin..Ja äärimmäisen juhlavassa tilanteessa saa polttaa sisällä ! noh,aitoja eivät ole,mutt tilalla tuikkii useimmiten sit ne led-kynttilät ;)
VastaaPoista