Flunssaisia fiiliksiä

Tämä tauti ei sitten ota talttuakseen.
Ei sillä, että ihan sillä yskä lähtee yskimällä, nuha niistämällä-meiningillä olen vain mennyt, enkä sen kummemmin ole rohtoillut. Siis itseäni voin syyttää jo yli viikon kestänyttä tukkoisuutta. No ei sillä että ne rohdotkaan kovin autuaaksi tekeviä ole välttämättä. Ai joo, oon mä noita mynthoneita vetäny monta rasiaa (mutta niitäkin ennemmin makeantuskaan) mutta vaikutus on lähinnä ollut jäätävät ilmavaivat. Piti lopettaa.

Taudista huolimatta meillä on ollut täällä oikein leppoista meininkiä.
Siis kirjaimellisesti hitaita aamuja (joihin kuuluu puolen päivän aikaan syöty aamupuuro ja aamukahvi, sänkyjen petaus ja päivävaatteiden vaihto kun jaksaa) ja kukapa siitä ei nauttisi.
Aamupala pöydässä piirtely ihanassa sillointällöin pilkistävässä auringon valossa (joka suodattuu jopa pskaisten ikkunoiden läpi tupaan asti) ja leppoisa höpöttely on meidän tämän hetken elämää.

Eilen lähdettiin isojen poikien kanssa ensimmäistä kertaa rinteeseen.
Tässä muutaman kymmenen kilometrin päässä on mäennyppylä jossa on ihan hyvät systeemit harjoitteluun! Ei tarvi matkustaa koko päivää eikä ole hinnalla pilattu näin arki-iltoina.
Toppahousut vedettiin jo tunti ennen lähtöä jalkaan, ensivilkaisu rinteeseen pisti hieman nokanpäät valkoistumaan, eka laskun jälkeen (kolme kertaa nurin) molemmat olisivat luovuttaneet vaan eipähän annettu periksi ja ekan tunnin jälkeen alkoi jo sujumaan. Yksin ei vielä kumpikaan laskenut, valjailla mentiin (älyttömän kätsyt) mutta tämä nuorempi hurjapää olisi lopuksi tahtonut mennä yksin. En tiedä olisiko pitänyt vain päästää, mutta rinne oli sen verran jäinen ja jarruttelutaitokin vähän hukassa että en antanut lupaa. Vauhtia hän ei pelkää, että hyvinnii ois voinut lasettaa suoraan kahvilan ovesta sisään kun en ehtinyt jarruttaa.
Tänä aamuna olisikin sitten tarvittu nosturia ylös nousuun, prsposket niin juntturassa ja käsivarret muistuttivat lähinnä ylikypsää spaghettia. Uuh.

Nyt täällä yh-iltaa oleillaan. Mies lähti muutamaksi tunniksi kouluun.
Lapset saivat enosensa kylään (meidän esikoisen ikäinen) ja nyt touhuavat uloslähtöä hikisen polla-rokka (poliisiroisto) leikin jälkeen.
Pikkuinen puettiin hetkeksi vielä ulos unta ottamaan (huonosti nukutut ekat päikkärit) ja itse taidan hipsiä salaa mämmirasian kimppuun kun väki tuosta ulostautuu. Hyi minua.