Hiihtolomaviikko takana

Huhheijaa mikä viikko takana! Joka päivälle on ollut jotain ohjelmaa, jos ei muuta niin penkkiurheiltu on kovaa joka päivä, ja niinpä tuntuukin että tää viikko on hurahtanut niin vauhdilla eteenpäin.
Tässäpä teille vähän meidän lomakuulumisia, johon sisältyy makkaranpaistoa, hiihtoa, yökyläilyä, uusia harrastuksia, työpäiviä ja reissaamistakin.

Maanantai:
Naapuri reippaana jo yhdeksän kieppeillä laitteli viestiä makkaranpaisto/hiihtoretkestä ja mehän otettiin ekasta loma-aamusta heti kaikki irti ja heräiltiin vasta puoli yhdentoista maissa, siispä ponkaistiin suoraan sängystä ladulle makkarakaupan kautta ja vau mikä aloitus oli viikolle! Lapset nautti hiihtämisestä ja ulkona olosta ja sitähän ei kukaan voi väittää etteikö nuotiomakkara oo maailman parasta!
Ja illalla koittikin sitten sellainen maailmankirjatsekaisin-paukku, että samainen naapuri sai houkuteltua meikämamman hiihtoladulle. Nyt on hiihtopeikko selätetty ja voin kertoa että koukkuun jäin. Enkä edes kuollu ladunvarteen, oon ehkä vähän nyt ylpeä ittestäni kyllä. Minä! Hiihtämässä!

Tiistai:
Tiistai aamuna heräsinkin vallan hirveään päänsärkyyn joka meinasi yltyä ihan migreeniksi asti (edellisestä onkin jo aikaa) ja lähinnä makoilin sohvalla koko aamun ja koitin kerätä voimia neuvolareissuun joka tehtiin pikkuneidin kanssa. Yksivuotis-neuvola tosiaan oli ja neidin mitat 9150g ja 72,5cm. Meidän mittakaavassa sintti. Muut olleet puolivuotiaina jo tätä lajia. Mutta omalla käyrällä mennään hienosti!
Toiset muksut menivätkin sitten naapuriin evakkoon siksi aikaa, koska mieheni lähti aamupäivällä kokousreissulle ja olikin siellä sitten yön yli keskiviikkoiltapäivään saakka.
Ilta touhuttiin kotosalla, katseltiin kisoja ja koitettiin saada aikaa kulumaan. Huh miten outoa taas olikin olla yksikseen lasten kanssa pari päivää, edellisestä kerrasta onkin jo vierähtänyt tovi.

Keskiviikko:
Keskiviikko alkoikin ihan tallustellessa kotona, hidas aamu, ei kiire mihinkään ja lähinnä keksittiin tekemistä siihen saakka kunnes mieheni palasi iltapäivällä reissultaan.
Melkein heti saman tien ampaisin itse tallille ja ratsastustunnille ja toiset lähtivät siksi aikaa mummulaan kyläilemään ja samalla suksia voitelemaan.
Ai että mä taas nautin viikottaisesta ratsastuksesta, se on niin parasta ikinä, ja menin vielä ihanalla Matti-suokilla joka on yks ehdoton lemppari. En koskaan vielä ole tallille mennyt huonoin fiiliksin, tai vaikka lähtiessä olisikin väsy tai jotain äksyä niin saman tien väistyy kaikki negatiivisuus kun pääsen tallin ovesta sisään. I love it.
Illalla vielä saunottiin kun kotiuduttiin.

Torstai:
Heräsin 5.15 ja ajelin töihin kuudeksi.
Tosiaan teille jotka ette sitä ehkä tiedä, niin olen töissä kotileipomossa ja siis oman alani hommissa. Koulutukseltani olen leipuri-kondiittori.
Nautin toisaalta näistä aikaisista aamuista (vaikka toisinaan ei niiiin jaksaisi nousta) kun saa rauhassa syödä aamupalaa ja istuskella hipihiljaisessa talossa. Ja nyt kun olen sitä kahta kolmea päivää viikossa töissä ollut niin oikein mielellään lähden duuniin. Mikä ihaninta, lapset saavat jäädä omiin sänkyihinsä nukkumaan, koska mieheni on kotona nyt kun opiskelee. Ei tarvi siis hoitokuvioita miettiä tässä vaiheessa.
Illalla kävin vielä uudemman kerran ladulla ja olipahan sohjoinen keli. Naama punaisena saavuin kotiin melko kuolleena mutta niin itseni voittaneena. En ihan oikeasti olisi koskaan uskonut että innostun tästä lajista. Vieläkin välillä naureskelen omalle epäluuloiselle asenteelleni mikä tähän asti on hiihtoa kohtaan vallinnut.

Perjantai:
Isot pojat lähtivät mummulaan yökylään ja me muu sakki startattiin siivouksen jälkeen veljeni perheen luo kyläilemään siksi aikaa kun mieheni kävi muutaman tunnin koululla opiskelemassa.
Koulu on siis samalla paikkakunnalla missä veljeni asuu, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Jätin siis mieheni koululle ja käväisin kirpparilla pikkuväen kanssa (en löytänyt mitään, kun yksi ilmoitti saman tien kirpparille päästyämme että pissattaa! No ylläri.). Eka puolisko sitten juostiin kirjaimellisesti nopsasti vain silmäillen kunnes onneksi löytyi vessa! No loppupuolisko menikin kavereiden naukuessa jokolähdetään-kuorossa! No tulipahan käytyä. Hahaa.
Ilta istuttiin sitten kyläilemässä ja hain vielä J:n koululta illan päälle sinne myös.
Kotona odottikin sitten nukkumisjärjestelyjen setviminen kun toisetkin halusivat vähän "lomailla". Pikkuveli nukkui sitten neitien huoneessa ja sippasivatkin kyläilystä väsyneinä kohtuu äkkiä.

Lauantai:
Taas kello soitti viiden jälkeen ja lähdin töihin. Olinkin tänään yksin, ja muutaman tunnin tein hommia yhteen tilaukseen joka haettiin jo hyvissä ajoin. Olin kotona jo kun toiset täällä vielä loikoilivat sängyissä!
Käväisin kaupassa ja hamstrasin niin ison säkin irttareita että melkein hävetti. Sitä se teettää kun kerran viikossa on karkkipäivä! (Tuolla se pussi nyt oottaa, eikä edes tee mieli just nyt..)
Sittenpä päivä sujahtikin naisten kolmeakymppiä jännittäessä ja ruuan jälkeen mieheni kävi hiihtelemässä ja itse lähdin sitten salille kun hän kotiutui.
Sali oli hiljainen ja oli niiin tatsi päällä, että pitkästä aikaa oli kiva pistellä painoilla menemään.
Sitten taas saunottiin ja poikaset olivat kotiutuneet yökyläilystä sillä aikaa kun olin urheilemassa ja ilta menikin kuulumisia vaihdellessa ja energioita purkaessa. Kunnon hurlumhei ilta!
Nyt uni painaa jo silmäluomia ja huomiselle onkin kivaa tiedossa, saan erään blogituttavan kylään ja innolla (ja tottakai vähän jännitykselläkin) odotan! Tämä rouva on kyllä jo ennestään "tuttu" mutta vuosikausiin ei olla törmätty eikä juteltu, ja on myös mieheni tuttu nuoruudesta, joten juttua varmasti riittää.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin :)
Hyvää yötä!

Ps. Kuvat ovat sekalainen sarja sotkuisia pöytiä, auringonvalon paljastamia sormenjälkiä, kaiken koluava pikkuneiti ja hiihtoretken tunnelmia. Taas uusin voimin kouluarkeen ensi viikolla. Moi!