Kotihommia

Kotihommat on ihan jees.
Tarkoitan siis sitä, että itsekin kun en ole töissä vaan kotona, kotityöt tuovat vaihtelua päivään ja jouduttavat päivän kulkua kunnes iltapäivällä koko perhe on koossa.
Viimeiset kuukaudet kylläkin kotityöt ovat jakautuneet aikuisväen kesken aika lailla puoliksi, koska itse teen kahta kolmea päivää viikossa töitä ja mieheni saman verran iltoja koulussa.
Työpäivän jälkeen tehtävät kotityöt ovatkin sitten astetta nihkeämpää hommaa, mutta nekin on vain tehtävä, huvitti tai ei.

Kotitöissä meillä ainakin on lähes joka kerta jotain äksöniä, kun lapset tahtovat auttaa (säätää). Monta kertaa olen tullut siihen tulokseen että jestas miten paljon helpompaa olisi tehdä hommat itse ja antaa tenavien lorvia omissa jutuissaan, mutta toisten auttamisenhalu on (toistaiseksi) niin vilpitöntä että ei raaski kieltäytyä kun toinen pyytää saada pilkkoa nakkeja tai auttaa leipomisessa. Minkä nuorena oppii sen vanhana unohtaa. Vai.

Pikkuneiti on kaikkein rasittavin (<3). Joka kerta kun hän kuulee tiskikoneen luukun avautuvan tai siivouskaapin oven kolahtavan, hän säntää paikalle ja on välittömästi kiivennyt luukun päälle tyhjentämään lusikkakoria (lattialle kylläkin) tai vetämään pyykkikoneesta pyykkejä lattialle tai istuu siivouskaapissa naama naurussa.
Siinä vaiheessa yleensä nostan tyypin syöttötuoliin istumaan ja seuraamaan sivusta, hän on vielä vähän onneton näihin töihin. Lähinnä astianpesukoneen tyjennys-täyttö operaation ajaksi siis.

Olen äärettömän onnekas kun olen saanut tuollaisen miehen saman katon alle joka on aina osallistunut niin kotitöihin kuin lastenhoitoonkin ihan yhtä paljon kuin itsekin. Hän on mm. mahdollistanut töihin menon (keikkahommaa) kun pikkuneiti oli vasta 4kk ikäinen. Välillä ajelin kotiin ruokkimaan pientä, uskon että monikaan ei olisi moiseen ryhtynyt. Pus hänelle.
On se muutenkin ihan jees. Hahaa.

Ja sittenhän tässä kävi vielä ne perinteiset.
Siinä kameran kanssa heiluin ja kuvia ottelin ja vahingossa huitaisin tuon punaisen maitopurkin nurin (vauhdilla) ja sen verranhan sinne toki oli maitoa jäänyt että jälki oli mitä hienoin.
Siinä sitten niitä kotitöitä tehtiin oikein perusteellisesti. Eikä muuten hirveästi huvittanut.
Ai niin, ja arvaatte varmaan kuka konttasi salamana paikalle ja löi vatsalleen liippaamaan lattialla olevia maitopisaroita. Jee!

Kuinkas kotihommat sujuu teillä muilla?

Ps. Mä en niin kestä tuota nurkkakaapin sisältöä! Tuota kun kehtaa kurkistaa niin äkkiä tuntuis että ois voinut ne viimeiset tupperit jättää tilaamatta. Hohhoijaa. Tuli sellainen olo tässä, että oisko pitänyt äkkiä järjestää ennen kuvan ottoa? Myöhäistä.