Siirto

Tuossa muutama postaus sitten mainitsin pikkuneidin siirtymisestä isosiskonsa kanssa samaan huoneeseen. Isompi neiti on odottanut tätä tapahtumaa oikeastaan siitä asti kun kuuli että saa pikkusiskon. Huonekaveria on kärtetty jo monta kuukautta ja nyt se on sitten tapahtunut.
Hameväki pitää majaa saman oven takana. Ja hei, ihan hienoin tuloksin!

Katsokaas kun viimeiset puoli vuotta (tämä alkoi pikkutypyn ollessa n.6kk) täällä talossa on öisin tanssahdeltu ent.vauvan nyk.taaperon torven tahtiin. Kun pieni saatiin tainnutettua unten maille (mikä itsessään sujui vain tissiäjasänkyyn-tyyliin) alkoikin sitten jännittäminen, kuinka kauan hän mahtaa tällä kertaa uinua. Yleensä ekan vartin jälkeen neiti oli jo ensimmäistä kertaa hereillä, eikä todellakaan nukahtanut vaikka kuinka tassutit tai massutit ja mussutit. Paitsi joskus.
No kun tyyppi vihdoin nukkui usean tunnin säätämisen jälkeen, ei kellään ollut mitään asiaa yskäistä, pieraista tai oikeastaan edes hengittää. Koska näistä edellä mainituista äännähdyksistä seurasi jälleen herääminen ja uusi kahden tunnin tassuttelu-tissittely-sessio. Voi jee!
Patja kainalossa talon aikuisväki sitten hyvin usein (ainakin toinen) majoittui missä huoneessa milloinkin, pääasia että sai edes hetken tuijottaa pimeää nurkkaa.

Nyt voisi sanoa että pilkahdus valoa on nähtävissä tunnelin päässä, ja oikeastaan vähän kaduttaa miksei tehty siirtoa jo aikaisemmin. Toki imetys sinänsä onnistuu paremmin jos vauva on samassa huoneessa nukkumassa, mutta ehkä tämäkin asia ois järjestynyt jotenkin.
Nimittäin, neiti on nyt nukkunut ehdottomasti paremmin. Siis jopa kokonaisia öitä! En toki uskalla tuulettaa kovin isosti vielä, mutta luulisin että tästä on suunta ylöspäin.
Huoneen vaihdosta on vielä sen verran vähän aikaa, että tämä pikkusiskon muuttaminen herättää toisissakin muksuissa hieman hilpeyttä iltaisin (=täyttä sirkusta) mutta kun hetken on räkätetty, hypätty huoneesta toiseen, heitelty kaikenmoista tavaraa sänkyyn ja takaisin, tulee ihana hiljaisuus, ja mikä ihaninta, äiti ja isä saa nukkua omassa sängyssä!

Elämähän se rullaa menemään ihan mutkattomasti, mutta ihan oikeasti p*skinta tässä hommassa on ehdottomasti se, jos ja kun yöt on yhtä juhlintaa! Vaikka väittäisin että siihenkin tottuu. Ei edes pahasti tunnu missään. Öhöm.
Miten sitä osaakaan arvostaa sitä aamua kun heräät niskat jumissa ja kädet puuduksissa tasan samasta asennosta mihin illalla kellahdit. En edelleenkään tuuleta vielä, en ole ollenkaan varma huomisen fiiliksistä, patja on edelleen lähtökuopissa kun itku alkaa, mutta hei, jes mitä luksusta sadan viidenkymmenen jatkuvasti heräillyn yön jälkeen!
Aamulla töihin kuulkaa nousi ei-niin-kuollut äiti.

Kyllä nukkuminen on parasta ikinä.

Ps. Siellä ne meidän neitokaiset nyt pitää kämppää Tähkäpäillä ja Tuhkimoilla vuoratussa huoneessa.
Ai että ne on aikuisten oikeesti kamalia ne rinsessat.