Vieläkö voi tunnelmoida?

Ostin sit kynttilöitä.
Ihan sillai keskellä kevään iloisinta auringonpaistetta.
Mutta kun ne oli niin herkullisen värisiä.
Ja kun.. niin en mä keksi mitään muuta syytä.
(Tai sain mä oikein kutsun kutsuille, joissa ei tietenkään ole mitään ostopakkoa, mutta ostin kuitenkin, kun en voinut olla ostamattakaan, mielenvikast.)

Jotenkin kynttilän polttaminen on hyytynyt siihen loppiaiseen. Muutamia kertoja kun on ollut vieraita, olen sytytellyt pari kynttilää. Kyllähän vielä illalla hämärtyy ja pimenee sen verran että kynttilät sopivat hyvin tilanteeseen.
Ja hei, minkä värisiä nää olikaan! Ihanan pastellisia. Vaikka ei tulisi tässä kevään mittaan enää niin polteltuakaan niin onhan ne ihania ihan vain koristeina (pölynkerääjinä).
Tuoksuja löytyi tästä setistä kirsikkapuun kukkaa (olikohan tää se kissanpissa, yh) mehukasta klementiiniä, mansikkaunelmaa, Sitruuna-meloni-minttua, hehkeitä marjoja ja muuta yhtä hehkeetä.

Ostatteko te koskaan mitään vain sen vuoksi, että se on kauniin värinen? Vaikka ette ehkä just nyt tarviskaan? Pliis, pelastakaa mut etten oo tän maapallon ainoa. Noloa.

Ps. Osittainen auringonpimennys! Sekin on tosi kaunis vaikka ei kärsikään paljaalla silmällä katsella. Ehkä mä käyn lyömässä pari tuikkua luomaan tunnelmaa kun niin alkoi hämärtää keskellä päivää.
Ei tarvi ens jouluun asti vain ihastella noita värejä. Hehhee.