Haastava harrastaa

 

Olen aika tehokkaasti ulkoistanut harrastukseni.
Syystä että, lähden ulko-ovesta yksin, joten olen vain ja ainoastaan vastuussa itsestäni ja mukanani kulkevista tavaroista. Ai miten helppoa!

Nimittäin eräs juttu mistä tykkään todella paljon, on nimenomaan harrastus sisätiloissa kotona, ja se riittää. No juurikin se pianon pimputus.
Jostain syystä tässä vuosien varrella tämä harrastus on ollut vähän nukuksissa ja etsinyt sitä aikaansa ja paikkaansa toteutua.
Meillä kun aukeaa pianon kansi, on koskettimilla kymmenen kättä omien kahden lisäksi hakkaamassa soittamassa. Ja samat kymmenen kättä kääntelemässä nuottikirjan sivuja haluamalleen aukeamalle, josta seurauksena on noin kymmenen irtosivua ja pianon kannen sulkeminen äänekkäästi paukauttaen.

Kuvienotto hetkellä lapsilla oli niin mielekkäät leikit, että vain muutama POMPOM ja pimpim kuului ja sen jälkeen sain soitella noin niinku suunnilleen rauhassa kokonaisen tunnin! Siis tunnin!
No voitte arvata kun siinä sitten syvennyin Bachin saloihin niin jälki kämpässä olikin sitten sen mukainen..
Että ei ehkä ois kantsinu niin perehtyä.
Oli nimittäin sillä aikaa vedetty kengät, huivit, lakit, tyynyt, peitot, laukut, reput, lelut, syöty välipalaa, kuorittu porkkanaa, syötetty kaveria ja juotu vettä.
Tunnustan, että havahduin siihen oven kolaukseen kun mieheni kotiutui menoiltaan. Ihan ymmärsin kyllä hänen hämmennyksensä siitä että mitä ihmettä täällä on tapahtunut?

No äiti harrasti ja lapset leikki. Rapatessa roiskuu.
Pianotunneille tästä tieten pitäisi lähteä harrastamaan. Tai seuraavalla kerralla tyytyä soittelemaan puttepossua Bachin jankkaamisen sijaan. Jep.