Ajantappoase

Nyt kun mieheni on alkanut opiskelemaan, hän viihtyy tietokoneen ääressä tiiviisti kolmena iltana viikossa reilu kolme tuntia per ilta. Lisäksi hän käy paikan päällä koulussa lähes joka lauantai melkein koko päivän.

Voitte kuvitella että toisinaan illat varsinkin ovat vähän pitkäveteisiä, kun toinen on siinä lähellä mutta kuitenkin täysin keskittyneenä tietokoneen välityksellä tapahtuvaan opetukseen ettei hänestä mitään iloa meille muille silloin ole.
Niinpä oli ryhdyttävä johonkin toimenpiteisiin ettei tylsistytä kuoliaaksi.

Liikunnan ihmisenä tietenkin meillä vedetään lenkkarit jalkaan ja lähdetään ulos.
Pihalla seisoskelu ei oo yhtään mun juttu, joten pakkaan muksut rattaisiin ja pyörien päälle ja sitten tehdään reipas lenkki. Onhan se aina sellainen rutistus kun tällaisen sakin kanssa lähtee yksin liikenteeseen, mutta nautin siitä että lapsetkin mielellään lähtevät liikkumaan ja toivottavasti saavat siitä liikunnallista innostusta loppu elämäksi. Karavaanini saattaa toki herättää hilpeyttä kanssalenkkeilijöissä, mutta ei me niistä perusteta. Kyllä nämä ovat ihan kaikki mun omia.

Vaikka tätä nykyä on mahdollisuus liikkua myös päivisin, ei mikään kuluta aikaa paremmin kuin hetkeksi pääsee sisätiloista ulos ja lenkille. Päiväsaikaan olenkin sitten ahkerasti kuluttanut salikorttia mutta joka päivä en sinnekään ehdi, joten iltalenkki tulee ihan tarpeeseen.

Äkkiä sitä tottuu siihen, että toinen on päivisin myös kotona.
Niinpä lauantait ovatkin välillä hyvin pitkiä kun koitetaan keksiä tekemistä iltapäivään saakka kunnes iskä kotiutuu. Aikaisemmin (niin kauan kuin meillä on yhteistä taivalta takana) tämä oli tottakai ihan normi tilanne joka päivä, mutta on äärettömän hienoa kokea myös tällainen erilainen järjestely.
Itse toki olen muutaman päivän aina töissä, mutta tämän hetkinen arki on kyllä ollut kivaa vaihtelua.

Nyt alkaa selän takana olemaan sellainen ralli että taitaa olla iltatoimien aika.
Hyvää viikonloppua jokaiselle <3