Tällä hetkellä ulkona vallitseva valon määrä on jotain huikeaa.
Pimeän syksyn ja talven jälkeen ensimmäiset aurinkopäivät tuntuvat niin häikäiseviltä! Miten ihanaa kun tulee kevät ja kesä.
Mutta samalla kun ahdistus1 lähtee meikäläisen mielestä ja kehosta (eli siis tämä talven pimeyden mukana tullut jonkin asteinen horrostila) niin ahdistus kakkonen hiipii kuitenkin sen valon mukana sisään. Tämä kakkonen on sitä lajia, että vaikka miten paljon iloitsen auringosta ja valosta, tekee mieli vääntää kuitenkin ne sälekaihtimet kiinni, koska valo paljastaa kodin pinnoilta kaiken. Ihan kaiken.
Taas kerran luulin asuvani kodissa, jossa pölylle ja lialle ja roskille annetaan kyytiä kerran viikossa perusteellisesti (ja pari kertaa vielä päälle ei-niin-perusteellisesti). Siis niin kun että meillä ois muka siistiä.
Aamuaurinko kun lävähtää ikkunasta sisään näyttää lähinnä sikolätiltä. Joka ikinen sormenjälki ja leivänmuru hyökkää verkkokalvoille niin että on ihan pakko hakea luutu ja imuri.
Joskus en jaksa, ja väännän suosiolla auringon paisteen pienemmälle ja kappas, taas ollaan siistissä tuvassa. Vähänkö helppoa siivousta, voin kertoa.
Pahiten liasta kärsineet ovat ehdottomasti ikkunat! On semmoinen harmaa kerros syksyn sateita, kärpäsen tuotoksia ja tuulen nostattamaa pölyä, että oikein pahaa tekee. Vähän vielä joutuu kuitenkin odottamaan että tarkenee lähteä räpylöitä uittamaan tuonne toistaiseksi vielä raittiiseen kevätkeliin.
Ahdistus kolmonenkin saattaa muuten löytyä muodossa Apua, tuolla ei oo välikausitakkia! Ja tuon kumppareissa on reikä! Ja mihin ihmeeseen tuon pipo on joutunut!
Ahdistus nelonenkin voi tehdä tuloaan muodossa Värinvaihtopäivät. Vaatekaapissa mustaa, mustaa, mustaa, ai harmaa! mustaa, mustaa. Sisustuksessa mustaa, mustaa, harmaata, ai vaaleanpunainen! harmaata.
Se ois yhtä ahdistusta tämä elo. Jos siitä haluaa sellaisen tehdä.
Minä päätin että en ainakaan halua.
Hih:) jotenkin hyvin tuttuja ajatuksia ja ahdisteluita:)
VastaaPoistaSe on tämä naisen mieli, niin herkkä kaiken näköisille ahdistumisille :D onneksi ne on suurin osa ei niin vakavaa laatua, ainakin mulla :)
PoistaIhanaa kun on valoisaa. :) Meidän ikkunat kaipaa kipeästi pesua ja auringon paistaessa niihin näkee ne miljoonat sormenjäljet. Jännä juttu on se että vailla niitä pyyhkii lähes päivittäin niin hetkessä tilalla on uudet ja aika tismalleen samassa paikassa. :)
VastaaPoistaOn se vain ihanaa, ei siitä pääse mihinkään oli likaista eli ei :) mutta se on kyllä totta että lapsiperheessä se siivoilu on välistä niin yhtä tyhjän kanssa, hetken päästä on samat sormenjäljet ikkunassa kun saat edelliset pyyhittyä ;)
Poistaminusta on kuule tulossa vanha :D Mä en raski,siis tajuatko,raski pestä sormen jälkiä ikkunasta pois :D tärähtäny viimosen päälle ;) Ja ihan siitä syystä,ett niitä tulee taatusti joskus vielä ikävä...Ku kiikkus-tuolissa istuu,vanhana ja harmaana ite,ja kattelee siitä ikkunasta ulos...,no,jos kuitenki sais ennen kesää ne pestyä :) elämän jälkiähän ne ;)
VastaaPoistaOnhan niissä kyllä jotain niin ihanaakin niissä sormenjäljissä :) elämisen makua <3
Poistasiis niin tuttuja tunteita...! :D tänään puolenpäivän aikaan viimeks mietin, että eikö täällä just imuroitu ja tältä näyttää.. :S eikä oo vasta kuin yks lapsi, ja sekin vielä niin pieni, että ei oo kuin itteä syyttämistä ;)
VastaaPoistaTehokkaasti sitä itsekin osaa niitä sotkuja saada aikaiseksi ;) mulla ainakin vaatteet on ikuinen murheen kryyni, kun ne on niin paljon helpompi nakata johonkin tuolille tai sängylle kuin laittaa nätisti kaappiin :))
Poista