sunnuntai 16. elokuuta 2015

Kanalauma













Taas vaihteeksi kanapainotteista tekstiä tulossa.

Tipuset ovat kasvaneet hurjasti. Ensimmäisestä haudonnasta kuoriutuneet yksilöt ovat jo komeat kaksi kukkopoikaa ja kolme kananeitiä, eivät siis mitään tipusia enää.
Nämä isommat ovat siis jo kuusiviikkoisia ja pienemmät vasta vajaa kolmeviikkoisia.

Tiedättehän mieheni sorminäppäryyden ja käsillätekemisen taidon.
Eipähän tuhraantunut kuin muutama hullu hetki, kun pihan perälle nousi pystyyn kanala.
Paikka, jossa kanat pärjäävät sitten myös talven yli. Eristetty umpinainen koppi (johon tulee vielä lämpölamppu talveksi lämmitystä tuomaan) ja sitten ulkohäkki, johon kuljetaan pienen suljettavan luukun kautta. Nyt kesällä luukku on vielä auki yötä päivää, joten kanaset saavat sitten mennä ja tulla mielensä mukaan.

Mehän opetettiin kanoja silloin vastasyntyneinä tulemaan ruokakupille naputtelemalla sukkapuikolla kupin reunaan. Aika metkaa, että nyt kun menee ulkohäkkiin ja naputtelee ja koputtelee hetken ulostulo luukkua niin ei mene kuin hetki, kun kanat räpistelevät ulkoilmaan. Tietävät siis, että jotain herkkua on tarjolla.

Annettiin myös isompien kanojen tulla vapaasti ulos kuopsuttelemaan. Aika hyvin pysyivät siinä kohtaa missä leivänmuruja riitti. Sitten jostain syystä alkoivat pyrkimään kanalan takana menevään isoon veto ojaan, liekö siellä olisi ollut jotain parempaa syötävää.
No päätimme sitten rakentaa (ai ketkä Me?), siis mieheni teki aika ison ulkoaituun, jossa kanat nyt saavat vapaasti juoksennella päivän, eikä meidän tarvi miettiä kuinka monelle pitäisi virittää kellukkeet etteivät huku sinne ojaan.

Ai että miten paljon iloa näistä lintusista on ollutkaan.
Ulkona oleminen on pääasiassa kanojen luona touhuilua, vesien vaihtoa, ruokkimista, tai ihan vain istua ja ihmetellä niiden tohottamista.
Lapset nauttivat kun voivat mennä aitaukseen nakkelemaan leivänmuruja ja nämä päättömät höyryävät ja hössöttävät leipäpalojen perässä. Siis kanat, ei lapset. Hohhoo.
Paitsi pikkuneiti kyllä syö kaikki leipäpalat mitä sattuu huomaamaan. Yök. Ja kulkee kuin euroopan omistaja kanojen seassa ja yrittää parhaansa mukaan tehdä niistä paistia. Hieman raisut otteet, etten sanois.

Yhtenä päivänä sitten kokeiltiin, miten isommat kanat suhtautuvat näihin uusiin tulokkaisiin.
Nostettiin pikkutipujen häkki ulkoaitaukseen ja päästettiin pienet isojen joukkoon tutustumaan.
Aluksi näytti hauskalta, kaikki häärivät kaikkien ympärillä, mutta sitten nämä kaksi isompaa kukkopoikaa alkoivat kilpaa kukkoilemaan ja pienet olivat selkeästi vähän hädissään.
Niinpä pienet siirreettiin takaisin pikkuhäkkiin ja nostettiin kanalan eteistilaan eri puolelle isojen kanssa.
Eilen illalla mieheni sitten hetkeksi siirsi taas pienet isojen seuraan. Mutta eihän siitä tahtonut tulla mitään, kun nämä samaiset kukkoset nokkivat tosi kovasti näitä pieniä raasuja. Höh.
Nyt sitten varmaan kokeillaan laittaa pienet siinä siirrettävässä häkissä kanalan sisälle isompien häkkiin, saavat rauhassa tutustua (mutta suojassa kuitenkin) ja vasta kun ovat saman kokoisia kaikki niin yritetään uudelleen.

Tulipas pitkästi asiaa.
Kerrankin on sellainen sauma, että kirjottaisin vaikka mokoman toisen palstan verran lisää kun kukaan ei ole keskeyttämässä.
Iskä ja kaksi pojista lähti kylille, pikkuneiti sammui unille ja muut näpyttelevät pelikoneita, joten täällä on ihan poikkeuksellisen rauhallista.

Ihanaa sunnuntaita <3

(Kiitos teille kaikille ihanille edellisen postauksen tsemppikommenteista. Joskus sitä miettii, mitä tänne avautuu. Uskaltaako, viitsiikö, kehtaako.. Mutta aina on tullu niin positiivista ja kannustavaa palautetta, että itsekin on rohkaistunut tosi paljon lisää. Kiitos <3)

8 kommenttia:

  1. teistähän tuli oikein kana-farmareita :D ihanahan niiden touhuja on seurata,eipä silti...Kana nimeltä ruusunen onki sit ihan oma juttunsa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä :) ja lapset on ruvennu taas kinuamaan kania, että semmoisten hankintakin ois tässä suunnitteilla :) ja ne hevoset <3 me ollaan tosissaan ruvettu kattelemaan paikkaa mihin sais kunnnon maatilan pystyyn :)

      Poista
  2. Hei missä vaiheessa tai minkä ikäisinä tipusista tunnisti sukupuolen? Joko näistä nuoremmista tunnistaa? Kun meillä kävi niin että kaksi tipua kuoriutui ja pitkään luultiin toisen olevan kukko, kunnes se alkoi munimaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan vasta noista isommista nyt ihan hiljattain on ruvennut erottamaan.
      Toki vain ulkoisten juttujen perusteella tehty johtopäätöksiä, kahdella on selkeästi kunnon harjas ja heltta, kun taas kolmella ei juurikaan näy edes vielä sitä harjasta.
      Myös nämä meidän mielestä kukot ovat kooltaan huomattavasti suurempia kuin kanaset :)
      Toivotaan ettei kaikki ala munimaan :D yksi kukko tosin ois vaan tarkoitus lopulliseen laumaan jättää!

      Poista
  3. Mulla on kanakuume:) (koirakuumeen lisäksi)meillä olis navetta missä ne pärjäisi talvetkin. Yritin suostutella miestä että oltais otettu jo tänä keväänä muutama kana mutta ei vielä lämmennyt. Meillä ei tämä eläinrakkaus ylety kun minuun ja osaan lapsista. Loppu perhe ei voi sietää. Harmi:(
    Mutta tykkään lukea näitä sun kanajuttuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro terveisiä sun miehelle, että nämä ovat niin helppo hoitoisia ja vaivattomia että pitää hankkia :D
      No ei vaan kyllähän niistäkin huolehtia pitää! Mutta minun mielestä tosi helppoja..
      Meillä lapset tykkäävät kyllä kaikki, ja mieheni hössöttää enempi ehdottomasti kuin minä ;D joudun välillä toppuuttelemaan..
      Mutta kyllä meillä eläimiä varmasti aina tulee olemaan kun niitä kerran on hankittu :)

      Poista
  4. Voin niin hyvin kuvitella pienimmäisen höösäämään sinne kanojen joukkoon ;) Kiva lueskella näitä kanajuttujakin, vaikka en ite mikään eläinrakas olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäki luulin että en oo eläinrakas, vaan tässä sitä ollaan :D

      Poista