Hän

Voi tätä "minä ite"-vaihetta.

Hän syö itse.
(Hän siis kuorii leivänpäälliset pöydälle ja syö pelkästään ne. Hyvin usein lusikkaa käytetään vain ensimmäiseen lusikalliseen, sen jälkeen ne muuttuvat kourallisiksi. Kun vatsa on täynnä, loput heitellään lattialle tai toiselle puolen pöytää, jos äiti ei salamana ehdi ottaa lautasta pois.
Tämäkös on kaikkien mielestä vallan hervottoman hauskaa, joten Hän heittelee vielä vähän lisää! Hän myös rakastaa tunkea suun niin täyteen, että meinaa yökätä ja sen jälkeen pullauttaa koko suullisen käsiin tai pöydälle tai lattialle. Yleensä tämä on merkki siitä, että Hän on valmis poistumaan ruokapöydästä ja vauhdilla.)

Hän juo itse.
(Nokkamuki on historiaa. Hän suostuu juomaan vain mukista, ja vain sitä mitä muutkin juovat. Oli se sitten vaikkapa limsaa, jota Hän irvistellen nieleskelee. Toisaalta Hänen täytyy saada myös sinappia tai puolukkasurvosta, jos toisillekin laitetaan. Sitten taas irvistellään.)

Hän pukee ja riisuu itse.
(Paremmin ehdottomasti riisuu. Hän riisuu salaman nopeasti yökkärin ja vaipan ja ilahduttaa äitiä herättämällä mutsin ilkosen alasti. Hän riisuu myös sukat ja housut.
Hän pukee kengät, paitsi saa raivarit jos kenkä ei menekään. Hän pukee myös takin, ei vetskaria, ja pipon, yleensä nurinpäin.)

Hän itkee ja kiukkuaa.
(Tätä Hän tekee aina, kun pieneen tajuntaan iskostuu, ettei joku asia onnistukaan ihan "minäite". Niitä on aika paljon vielä vajaa kaksivuotiaan elämässä. Vaikka He usein kuvittelevatkin voivansa siirtää vuoria ja hakea kuunkin taivaalta.)

Vähänkö Hän on meille tärkeä <3