Hyväntekeväisyyttä tämäkin

Mun postaukset alkaa olla aika lailla rahantuhlaukseen liittyviä, älkää nyt kuitenkaan luulko että tässä aivan pelkästään hassaamaan on ruvettu.
Välillä pitää tuhlatakin, että voi taas tienata. Ehheeh.
Ei vaan hyväntekeväisyyttä tämäkin, mistä nyt kerron.

Tasaisin väliajoin meillä (niin kuin varmaan teilläkin) soi ovikello.
Meillä siellä soittelee pääasiassa poikien kaverit tai Jehovantodistajat. Ei sentäs pääasiassa nämä jälkimmäiset, koska aika harvoin nykyään lehtiä tyrkytetään. Se johtunee siitä, että talon emäntä pääasiassa kieltäytyy joka kerta.
No kuitenkin.
Joskus siellä soittelee myös ala-asteen oppilaita, jotka kaupustelevat jotain luokkaretki-rahastoa kartuttaakseen.
Se jotain on joko sukkia, karkkia, palapelejä tai vessapaperia.
Paitsi tämä viimeisin kerta oli poikkeus. Puhelin piippasi viestiä, ja oppilaan äiti tiedusteli, halutaanko ostaa hygienia-tuotteita luokan hyväksi?
No tottahan toki ostan.

Tilasin sitten tuollaisen käsisaippua-paketin, jossa on keittiöön tarkoitettu ja vessaan tarkoitettu pullo.
Oli hyvä ostos. Kauniissa paketissa kauniit pullot hyväntuoksuista saippuaa. Niitä tarvii aina!

Luokkaretkeen kerätyissä rahoissa on oiva kasvun paikka lapselle.
Oman poikani (joka on kakkosella) luokka kerää toistaiseksi vain tietyn summan lukukaudessa jotain tiettyjä kotihommia vastaan, mutta isommilta lapsilta myyntityö jo varmasti onnistuu.
Miettikääpä.
Lapsi itse joutuu ensinnäkin huolehtimaan myytävistä tuotteista. Toiseksi hänen täytyy rohkaistua soittelemaan ihmisten ovikelloja ja aukaisemaan suunsa kaupusteluun jäätymisen sijaan.
Kolmas kasvun paikka on sitten rahojen käsitteleminen. Että ne ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja summakin vielä täsmää! Vastuu on tärkeä asia.

Minkäslaisia ovikellon kilkuttajia teilläpäin käy?