KeRRRRtotaulua ja äRRRRä-haRRRjoituksia

Meidän esikoinen on nyt toisella luokalla koulussa.
Ja opiskelee ahkerasti kertotaulua ja jakolaskuja.
Miten musta tuntuu että itse olen kertotaulua jankannut vasta nelosella tai viitosella? Tai voihan se olla, että poikkeuksellisen matemaattisena lahjakkuutena jankkasin seitsemän kertotaulua vielä viisitoistavuotiaana. Tiedä häntä.

No, joka tapauksessa tänä syksynä kertotaulua on hinkattu täällä talossa useaan otteeseen.
Olin jopa niin supermutsi, että kirjoitin ja tulostin pojalle paperin, jotta hän pystyisi treenaamaan isoon kokeeseen, jossa kyseltiin 1,2,3,4,5 ja 10 kertotaulut.
Ai että sain paljon pisteitä.
Sen verran voin korjata, että matemaattinen lahjakkuuteni olisi todellakin maailman kahdeksas ihme, ja niinpä olenkin tässä taputellut karvaisia käpäliäni yhteen sen vuoksi, että molemmat sällit näyttävät perineen isänsä Oikeasti lahjakkaat matematiikan taidot.

Eskari neiti sen sijaan ei vielä pänttää kertotaulua, vaan ärrää.
Meillä esikoinen näyttäisi olevan ainut, joka tuon viheliäisen kirjaimen on oppinut heti pienenä.
Toiset sitten pärräävätkin sitä poskiärrää sylki roiskuen, isommasta pienimpään. Kakkonen kävi koko eskari vuoden (muutaman muun kanssa) erityisopettajalla ärrää jankkaamassa ja oppikin sen hienosti oikein sanomaan.
Eipä siinä, joku opettaja kerran sitä selvitti, että eihän sitä pakko ole opetella, jokaisella ne kirjaimet ovat sillä tavalla persoonallisia, että mitäs tuosta jos se Är tulee jotenkin täRLähtäen.
Jokainen voi siitä olla toki omaa mieltä, mutta eihän siitä nyt pääse mihinkään, että onhan se aika hauskan kuuloinen, kun aikuinen ihminen ei osaa sitä sanoa oikein. En esimerkiksi voi kuunnella Ruben Stilleriä Yle Puheella ilman, että tulee pakonomainen tarve matkia hänen puhettaan.
Tiedä sitten, kummalla meistä on se isompi ongelma. Ehhee.

Ja semmoinen pointti vielä, että eihän se nyt ihan normaalia ole jos aikuinen vaikkapa lässyttää? Onko se vähän sama asia, jos sanoo Ässän Älläksi tai Ärrän vaikka Hooksi. Vain sen takia, ettei siihen lapsena ole puututtu.
Että jos vain mahdollisuus on, niin meidän lapset kyllä sen ärränkin opettelevat oikein sorauttamaan.

Niinpä Isoneiti on nyt käynyt R-ryhmässä puheterapeutilla viiden muun muksun kanssa, ja ahkerasti harjoittelee denden dändän andn endn, eli deen kautta opetellaan kielen paikkaa R-kirjainta lausuttaessa.
Just tälläkin hetkellä hän tuossa seisoo pelinappulat ja pelilauta valmiina pelaamaan kotitehtäväksi saatua R-peliä. Että sellaisiin kuulumisiin,

Moi!