Täällä ollaan taas. Niin sanotusti linjoilla.
Semmoinen vaatimaton pieni työputki takana ja jos joskus olisin ollut krapulassa ja tietäisin mitä se on, voisin kuvitella tämän hetkisen oloni sellaiseksi.
Heräsin kivasti suu kuivana ja kuuluisaa kissanpskaa syöneenä, tukka kipeänä ja Popsin nakit silmillä siihen kun mukulat aloittivat aamubileet kello kahdeksan!
Ääh, miks just nyt? Kun normaalisti elämisen merkkejä tässä talossa voi viikonloppu-aamuina havaita vasta lähempänä kymmentä.
Mutta mikäs sen ihanampaa kuin herätä siihen että pikkuneiti raottaa peitonkulmaa ja sanoo äiti, kukkuluuluu! <3
Tästä viikonlopusta tuli muuten mieleen, että mikä tämä kauhea halloween-hypetys oikein on? Ilmeisesti tuo suuren maailman karkki ja kepponen on todellakin valtaamassa myös Suomenmaata.
Meidän perheessä ja piireissä ollaan kyllä enemmänkin pyhitetty tää viikonloppu sille, että viedään poisnukkuneiden rakkaiden haudoille kynttilät sen sijaan että kuljeskellaan kurpitsa päässä hämähäkinseittien keskellä. Kukin tavallaan kuitenkin.
Itsekin toki sovin oikein mainiosti Halloween-teemaan mustine silmänalusineni ja valkoisine naamoineni. Vaatimattomasti sanottuna puolikuolleen näköisenä. Heh.
Eilen illalla (muutaman tunnin iltapäivätorkkujen jälkeen) ajettiin mekin hautausmaalle ja vietiin kynttilät minun ja mieheni pappojen haudoille, mieheni pikkuveljen haudalle ja sitten tämän meidän pienen enkelipojan muistolle <3 meidän vauva on haudattu naapurikaupungin isolle hautausmaalle, johon haudataan kaikki 18-22vkolla syntyneet pienet. Sinne emme nyt lähteneet, mutta onneksi täällä meidänkin hautausmaalla on paikka, johon voi kynttilän jättää.
Siinä on teksti Lasten muistolle ja alapuolella raamatun lause Herra sinä tiedät kaiken.
Kaunis paikka <3
Siispä toivotan tämä lohduttavan surullisen Anna-Mari Kaskisen runon myötä hyvää Pyhäinpäiväviikonloppua!
LAPSEN LAULU ÄIDILLE
Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.
Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.
Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.
Äiti, katso, kuinka kasvan!
Kuule, kuinka kohisen!
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.
Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.
Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin.
Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.
Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.
Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.
Äiti, katso, kuinka kasvan!
Kuule, kuinka kohisen!
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.
Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.
Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin.
Ihana runo,lohduttava.
VastaaPoistaPikkuruiselle enkelipojalle mekin vietiin kynttilä. Juurikin tuollaiselle yhteiselle muistomerkille.
Kyllä siinä oli monta muutakin kynttilää. Minusta on ihana ajatus että on sellainen paikka mihin voi laittaa keskenmenon kokeneet sen kynttilän oman pienen muistoksi <3
Poista<3
VastaaPoista<3
PoistaKaunis, koskettava runo <3 Halloween on todellakin näyttänyt rantautuneen Suomeenkin. Tosin minun mielestä se ei tänne oikein istu. Vähän sama asia kuin virpomisperinne vietäisiin rapakon taakse. Ei vaan istu niin ei istu. Meillä pyhitettiin ja pyhitetään jatkossakin pyhäinpäivä poismenneiden muistolle. On sääli, että tuollainen kepposjuhla on viemässä tilaa suomalaiselta perinteeltä. Mutta kuten sanoit, kukin tavallaan. Mukavaa sunnuntaipäivää sinne teille!
VastaaPoistaEi se kyllä minustakaan oikein sovi tänne! Ainakin itsestä tuntuu tosi vieraalta. Yksi kaupallinen "juhla" vain lisää, säästyypä rahat kun ei jaksa eikä kiinnosta mitään pippaloita järjestää ;)
PoistaHei! käyppä tsekkaamassa kun juuri kirjoitin tästä halloweenhypetyksestä...
VastaaPoistaMinäpä käyn :)
PoistaIhana tuo lasten muistolle hautausmaalla.<3 en oo ikinä missään törmännyt.
VastaaPoistaMeillä ei myöskään oo ikinä vietetty Halloweenia jotenki en vaan yhtään ymmärrä sitä..pyhäinpäivä on rauhoituttu olemaan perheen kanssa ja muistelemaan rakkaita pois nukkuneita.aina ollaan käyty haudalla..
Se on kyllä ihana ajatus <3
Poista<3 -ja meille tuli ekat tyypit perjantaina kolkutteleen karkintoivossa! Meidän väki katto että what? :D mun mielestä naamiaiset tms vielä menee mutta että tullaan ovelle tuijottelemaan tyyliin etteivät itekään tienneet mitä ois pitänyt sanoa tai tehdä.... oi nolo.
VastaaPoistaEikä!! Sen pääsiäisen virpomisen mä niinku vielä just sulatan ja sitä nyt täällä on harrastettu kautta aikojen, mutta joo..no annoitko jotain? :D
PoistaMä suorastaan inhoan Halloweenia, joka on ihan eri asia kuin Pyhäinpäivä. Halloween on varsinainen pahuuden juhla, vaikkei moni ehkä asiaa ole kovin syvällisesti ajatellut pukiessaan lapsosensa piruksi tai zombieksi juhlia varten. Maailmassa on tarpeeksi pahuutta, joten miksi tällaista pitäisi tuoda lasten kasvuympäristöön tieten tahtoen? Minusta kyseinen juhla ei sovi kristittyjen vietettäväksi, kun asiaa tarkemmin ajattelee. Pyhäinpäivänä haluan perheeni kanssa muistaa poisnukkuneita rakkaitani, pyhiä, jotka ovat päässeet taivaan kotiin. Onneksi seuraavaan Halloweeniin on taas vuosi aikaa, koska koko touhu saa minut ahdistumaan!
VastaaPoistaKyllä minäkin mieluummin muistelen vainajia kuin pukeudun sellaiseksi :)
PoistaJa aion myös lapsilleni opettaa päivän todellisen tärkeyden.
Juu,ei se halloween kuulu meillekään,tosi typerä juhla :( Lasten kans käydään hautausmaalla,ja omalle 8v.lle pojalle on tullut tavaksi muistaa omalla kynttilällä kummi-tätiään <3 Ja lauletaan tai kuunneellaan pyhäinpäivään kuuluvia virsiä ;)
VastaaPoista