Että semmoinen ilta sitten.

Olen räyhännyt tänään enempi kuin laki taatusti sallii.
Se kuuluisa tatti on kasvanut iltaa kohti mentäessä niin pitkäksi, että lopulta räiskähdellen pitkin päivää räjähti.

Siitä huolimatta, että otti pannuun, lähdettiin lenkille.
Puettiin lenkkikamppeet päälle (rähistiin heijastinliiveistä), sullouduttiin autoon (rähistiin paikoista) ja haettiin ensin Kakkonen poikakerhosta.
Tultiin sitten kotiin ja pakkasin kaksi pienintä rattaisiin ja isommat hakeutuivat pyöriensä päälle, kunnes Kakkonen ilmoitti että hänen hanskat ovat hukkuneet johonkin.
No siellä kerhossa ne mukana oli olleet, joten sinne siis suuntasimme lenkkimme vaikkei alun perin ollut tarkoitus.

Mua ärsytti.
Olin kiukkuinen niistä hitsin hanskoista, mua otti päähän kun Pikkuveli ränkytti rattaiden kuomua useista kielloista huolimatta, mua ärsytti rattaissa istuvien kiljuminen aina kun tultiin alikulkuun (4 kertaa), mua kiukutti pyöräilevien holtiton seilaaminen laidasta laitaan (kerrattiin muuten liikennesääntöjäkin siinä samalla aika kiukkuisesti), mua tympäisi vesisade.
Eli oikein semmoiset unelmalähtökohdat lenkkeilyyn, eikö? Ja se mun asenne ennen kaikkea. Se oli aika syvältä.

Seuriksen pihalle kun päästiin (kerho on siis siellä) niin ärsytys laantui puoleen, kun hanskat löytyivät litimärkinä sieltä pihalta. Ne vain olivat epähuomiossa tippuneet, sattuuhan sellaista.
Viimeiset ärsytyksen rippeet haihtuivat kun lähdettiin takaisinpäin ja hiki alkoi kunnolla virrata.
En edes ärsyyntynyt vaikka Isoneiti esitti normisettinä kitinät siitä, kuinka hän ei nyt jaksa enää senttiäkään polkea koska hänen mielestä pyörä on liian pieni. (Tai tytöllä Iso Mieli).

Luulin että loppu hyvin kaikki hyvin.
Kunnes alkoi aivan jäätävä pissahätä. Siis kyllä, minulla itselläni. Ja ei, en käynyt vessassa lähteissä vaikka ulos ei lähdetä ennen kuin on käyty pissalla!! Argh.
Siinä sitten rämmittiin tihkusateessa eteenpäin ja toivottiin parasta.
Talotehtaan takana kusetus oli jo sitä luokkaa, että pimeän puistoalueen läpi paineltaessa olin viittä vaille menossa puskapissalle.
Sitten ajattelin, että jos rakko on täysi, niin päähän menee ehkä vielä desi tai pari (njähnjäh) ja kiidin puolijuoksua viimeiset sadat metrit.

Olipa hyvä että kerkesin ajoissa, verkkareitani kun ei ole vakuutettu vesivahingon varalta.
(Mitä mää just kirjotin? Tai siis julkaisin..)

Miehelleni tässä kohtaa lähetän terveisiä, että tällaista meidän iltaan tällä kertaa <3
Vappu Pimiän sanoin, We are having fun, dear!