Rutiinit

Kaikissa perheissä on varmaankin omanlaisensa rutiinit.

Meillä eletään tosi säännöllistä arkea. Aina tiettyyn aikaan ruoka, ulkoilu ja unet, läksyt, harrastukset ja pesut.
Jos tästä poiketaan on lopputulos todennäköisesti hyvinkin kaoottinen.
Itkua, kiukkua, riehumista ja tappelua.
Joskin sitä on toki muutenkin, mutta erityisesti silloin kun päivärytmi on sekaisin.

Totta kai on asioita joita on vain pakko hoitaa, mutta jos saan valita, jään mieluummin kotiin kun lähden hyppyyn.
Silloin tietysti on helpompi lähteä, jos toinen vanhempi on lasten kanssa kotona, tiedän ainakin ettei lasten päivärytmi poikkea normaalista.

Jos tässä ihan suoraan sanon, niin en koskaan voisi kuvitella itselleni sellaista elämää, jossa rynnätään päivittäin paikasta toiseen ja ruoka-ajat ja nukkuma-ajat ovat mitä sattuu.
Enkä tässä nyt sen kummemmin arvostele kenenkään tapaa elää, totean vain ettei se sovi minulle eikä meille.

Tämä arkirutiini-fanaattisuus on ilman muuta vain korostunut ja tärkeytynyt kun lapsia on saatu perheeseen.
Joskus (kaaaauhian kauan sitten) lähteminen oli paljon helpompaa, ei tarvinnut miettiä onko joku syönyt tai kun kukaan ei ole syönyt eikä tuo ole ehtinyt nukkua, eikä se nukkunut matkallakaan ja nyt se sitten vollottaa loppuillan. Puhummattakaan siitä, että mukana pitäisi olla puolet sun omaisuudesta.
Kun tulit myöhään jostakin kotiin, riitti kun huolehdit siitä, että itse selviät sinne sängyn pohjalle, kun taas nyt on mietittävä tarviiko joku vielä iltapalaa, otetaanko yövaatteet mukaan jo lähtiessä vai saanko ne ujutettua tyyppien päälle ettei ne herää. Pestäänkö hampaat kuitenkin heti vai vasta aamulla.

Joku saattaa sitä ihmetellä, mutta juuri tämän kaiken "säätämisen" vuoksi olen mieluummin kotona, missä tiedän löytyvän kaikkea mitä tarvitsen ja voin tarjota ruokaa ja unta silloin kun lapsi sitä tarvitsee. Itse asiassa rakastan kotona olemista.

Eilinen ja tämä päivä on mennyt varsin ei-rutiinilla.
Päiviä on sotkenut tehokkaasti vanhan auton vienti ja suihkujen haku ja uuden auton haku.
Ei tarvi kummempaa ohjelmaa kuin autolla suhaaminen maakunnissa, niin kaikkien syömiset ja pienimmän nukkumiset on heti retuperällä.
Itse olen myös sen sorttinen aikuinen joka tykkää siitä, että asiat tehdään tuttuun ja totuttuun tapaan.
Ja jos jotain muutoksia päivärytmiin tulee jotka haittaavat esimerkiksi syömistä niin mua alkaa ärsyttämään.
Siispä iso ärsytys otsassa olen tosi nihkeästi ajanut paikasta toiseen ja jupissut suuttumustani.

Mutta tiedättekö, aina on selvitty hengissä!
Siispä jatkossa on vain otettava oikea asenne, se jupina nimittäin ei ainakaan paranna sitä tilannetta, ja kestettävä se että joku asia estää mua tänään syömästä välipalan kello 13.00.
Siis oikeesti.