Teki mieli

Kaikkihan jo tietää, että käsityöt on mulle ihan kauhistus.

Muistan ikuisesti ne ala-asteen käsityötunnit ja ensimmäisen kutomistyön, josta piti tulla patalaput, mutta josta tuli vain joku epämääräinen tiukasta käsialasta lähtenyt ja löysempään käsialaan päättynyt lähes kolmion mallinen lätyskä, jolla ei paljon patoja nosteltu.
Muistan myös yläasteen käsityötunnin, jonka tuotoksena oli vähän kieroon ommeltu kauluspaita (ihan mielenvikaista!!) joka oli hikisistä käsistä niin nyppyinen, että valmistuttuaan meni suoraan kaatopaikalle.
Pelkään ompelukoneita (saumureista puhumattakaan, ihan tappokoneita!), kylmän hikisin käsin ja tuskan hiki otsalla valuen purskahtaisin varmaan itkuun kun alalangat vetäisivät surttuun koneen uumeniin.
Ei siis mun juttu ollenkaan.

Sen verran olen kuitenkin rohkaistunut joskus, että otin sukkapuikot uudelleen käsiini viidentoista vuoden jälkeen ja sisukkaasti opettelin kutomaan villasukat.
Ensimmäisistä tuli muistaakseni vähän muhkuraiset ja kantapäästä todellakin ihan oudon näköinen, sieltä täältä saattoi irvistää vähän isompi reikä kun pitäisi, mutta tein kuitenkin.
Ja siitä lähtien minuun aina säännöllisesti iskee himo villasukankutomista kohtaan.

Tällä kertaa se iski viime viikon torstaina.
Pakko oli saada kutoa. Tuo ihana porsaanpunainen lankakerä oli korissani ainoa josta just sain tehtyä kaksi sukkaa, en todellakaan niin käsitä miten oon joskus ostanut tuon väristä lankaa.
Jossain possuhuuruissani ilmeisesti.

Mökillä oli aikaa kutoa, joten sain kotona aloittamani sukan siellä valmiiksi ja tein saman tien myös toisenkin.
Tässä itseasiassa istuskelen juurikin kyseiset sukat jalassa ja olen ylpeä että olen selättänyt kutomispeikkoni.

Toisinaan on ilmeisesti tainnut inspiraatio ja lanka loppua, koska lankakoristani löytyi kaksi paritonta keskeneräistä sukkaa. Niinkin voi toisinaan käydä.

Edelleen tekisi mieli kutoa.
Silmät onnesta kiiluen taidan suunnata lähikaupan lankahyllyille valitsemaan kuin karkkikauppaan konsanaan.
Lankoja on niin ihana ostaa, tehtiin niistä sitten jotain tai ei. Onpahan ainakin pahanpäivän varaa sitten.