lauantai 22. huhtikuuta 2017

Ihania lukuhetkiä



Meillä luetaan paljon.
Tämän hetken kolmevuotiaan suosikkikirja on Hanhiemon Satuaarre. Myös Hanhiemon Iloinen lipas, tämä runokirja, on suosittu.

Äiti lue uuelleen se kilvet-juttu!
En tiedä mistä johtuu, mutta lapset tarttuvat juuri näihin kohtiin joista itsellä tekisi mieli hypätä yli.
Miettikääpä oikeasti näitä vanhoja kunnon satuja.

Punahilkka

Susi syö isoäidin elävältä ja yrittää syödä myös pikkutytön, mutta onneksi puunhakkaaja sattuu juuri paikalle kirveineen ja tappaa ryskäyttää suden tuosta vain ja avaa vielä kaupan päällisiksi suden vatsankin siinä niin. Varsinainen teurastus.

Lumikki

Ilkeä äitipuoli tekee kaikkensa tappaakseen Lumikin.
Käyttää niin palkkamurhaajaa (metsästäjä) kuin myrkyttämistäkin (omena).
Olisivat hei oikeasti menneet johonkin äiti-tytär-terapiaan.

Tuhkimo

Äitipuoli ja siskot kiusaavat Tuhkimoa niin hirveästi, että joku Kivakoulu-kampanja ois kyllä tarpeen. Henkistä ja fyysistä rääkkäämistä niin että ihan itkettää.

Fakta on se, että jos jotakuta ei kiusata, syrjitä tai muuten laiminlyödä jättämällä jonnekin metsään, niin joku yrittää murhata, tappaa, ampua, myrkyttää tai vaivuttaa ikiuneen.
Heikommalla alkaa vatsa mennä tässä kohtaa sekaisin ja yöunetkin saattava jäädä vähiin, vai mitä?
Jos ajatellaan näin aikuisten oikeasti.
Mutta! Lapsethan ne ovat tässäkin niin yksioikoisia. Se riittää, että tarinassa käy lopulta hyvin. Prinsessat saavat prinssinsä ja paha palkkansa. Siihen se kai perustuu tämä homma.

Joka tapauksessa sadut ovat ihania, hassuja, opettavaisia ja vähän jännittäviäkin joskus.
Siinähän se niiden suola on.

Me jatkamme edelleen Hanhiemon lukemista.
Jos pienin saa valita, luetaan Punahilkkaa, Kolmea pukkia tai Olki, hiili ja papua.
Isommat valitsevat usein Susi!Susi tai Piparkakkupoika tai Ruma Ankanpoikanen.
Kaikissa kuollaan, tullaan syödyksi tai nokitaan puoli kuoliaaksi, mutta satua se vain on.

Luetaanko teillä?



6 kommenttia:

  1. Mekin luetaan lapsille aika paljon, onneksi meillä ei oo mitään kirjaa missä olis nuita pelottavia vanhoja satuja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä vanhat sadut on kyllä just niitä pahimpia :D
      Onneksi on valikoimassa Heinähattua ja Vilttitossua ja Nalle Puhia joita voi lukea ilman ylihyppäämisiä :)

      Jostain syystä nämä vanhat sadut meillä ainakin kiehtoo niin että ne kirjat valitaan just aina ekaks!

      Poista
  2. Kiitos hauskasta blogistasi, käyn täällä usein kurkkaamassa! Meillä luetaan, mutta lapset myös kuuntelee paljon netistä. Ja sieltähän löytyy, monta eri versiota mm. Prinsessa Ruususesta ja Tuhkimosta. Punahilkasta myös. Kaiken muun lisäksi. Mielellään sitä kuulisi sitä kaikkea muuta. Mutta usein nää perinteiset meilläkin voittaa. Tiedä häntä miksi.

    t. Suvi
    tuulenlaulu.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että olet tullut uudelleenkin :)

      Meillä tykätään myös monista eri saduista, niistä ei niin jännittävistäkin, mutta nämä perus vanhat sadut kiehtoo kyllä jostakin syystä myös tosi paljon ja niistä viriääkin varsin mielenkiintoisia keskusteluja joskus :D

      Poista
  3. Meillä luetaan tällä hetkellä Uppo-Nallea. Sitä ennen oli Onneli ja Anneli sekä Peppi luettavana. Myös Pekka Töpöhäntää on luettu (sitäkin välillä saa sensuroida mm n-sanan vuoksi). Seuraavana vuorossa Katto Kassinen! Lapset kuuntelee äänikirjaa vielä ennen nukkumaanmenoa, yleensä Risto Räppääjää tai Ellaa ja kavereita. Mut on noita vanhoja satujakin tullut luettua. Mua itseä häiritsee prinsessakirjoissa jotenkin se, että prinsessat esitetään tyhjänpäiväisinä pölvästeinä, jotka tykkää kivoista mekoista ja prinssit sitten pelastavat nämä neitoset pulasta. Tätä tyyliä on minusta etenkin Disneyn prinsessakirjoissa. Frozenissa toki on tyttöenergiaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo prinsessajutut on kyllä totta! :D
      Mutta onneksi on Frozen, se onki ihan paras..<3

      Poista