tiistai 10. maaliskuuta 2020

Sanat jotka kaikuvat kuuroille korville








Lapset ovat aivan käsittämättömän taitavia siinä, mitä haluavat kuulla ja mitä eivät.
Käskyt ja kehoitukset eivät hetkauta välttämättä ketään, mutta auta armias jos rapsahtaa suklaalevyn paperi, niin viisi seisoo selän takana kysymässä että, mitä teet?
Tämä on varmasti niin tuttua aika monelle.

Meillä nämä lauseet eivät aiheuta elon merkkejä lapsissa:

Kenen vuoro on tyhjentää tiskikone?
Tai no, sen verran elon merkkejä, että yksi kiljuu "miksi aina minä!" ja toinen "mulla on tänään vapaapäivä!" (Meillä on käytössä kotityölista, johon on merkattu yksi vp viikossa jokaiselle).
Ihmettelen, onko listaan tullut virhe, kun jokaisella tuntuu olevan joka päivä vapaapäivä?

Kuka jättää aina pöntön vetämättä? Kuka jättää aina vessan oven auki?
En minä ainakaan. Minä en oo käyny siellä tänään, eilen, viimeviikolla enkä oikeastaan nyt kun mietin, niin ikinä.
Just.

Pedatkaapa sängyt.
Kolme tuntia myöhemmin:
Yhden sänky on pedattu. Yksi makaa petaamattomassa sängyssä ja yhden peitto, tyyny, lakana ja petari roikkuu enää välttävästi koko sängyssä.

Pleikkari/puhelin/tabletti pois!
Yhdellä on kuulokkeet, joten luonnollisesti ei oikeasti kuule. Toinen häviää kännykkänsä kera yhtäkkiä kuin pieru saharaan.
Kolmas laittaa pelikoneen nätisti kiinni, mutta viiden minuutin päästä tyyppi taas pelaa tyytyväisenä, kun olettaa että ei äiti huomaa ja neljäs saa itkupotkukilarit kun "kaikki muutkin saa pelata aina 24/7 ja katsoa youtubea ja tiktokkia aamusta iltaan ja snäpätä ja ja ja, te ootte niin muumioita ja natseja ja ja.."
Hei pliis, ilmianna mulle tällainen perhe missä saa pelata 24/7.

Itsekin muistan vastaavanlaisen tavan kuulemiseen omasta lapsuudestani. Omiani kun tässä katselen, niin täytyy todeta, että ei ole omena kauas puusta pudonnut.
Sen lisäksi, että olin aina kuuro, olin myös rampa siinä vaiheessa kun piti jotain vähemmän kivaa tehdä.
Hyvin on jalka kulkenut sieltä lapsuudesta tähän päivään mukana, eikä kipeäkään ole montaa kertaa enää ollut.

Mutta täytyy luottaa siihen, että kyllä niistä ihmisiä vielä tulee, jos tällaisesta paatuneesta kuuromykkärammasta on sukeutunut näinkin reipas ihminen, joka vetää vessan, petaa sängyn ja somettaa vain hetken aina kotitöiden lomassa.

Lapset ❤





2 kommenttia: