lauantai 22. marraskuuta 2014

Junailua




Aamun ensimmäisiä ääniä meillä on se, kun pikkuveli läväyttää junapalikka-laatikon sisällön lattialle. Yleensä keskelle keittiön tai olohuoneen lattiaa, mahdollisimman eteen tottakai.

Tuo junarata tykötarpeineen on ostettu jo isommille pojille, mutta he eivät sillä oikein koskaan innostuneet tosissaan leikkimään.
Nyt tämä kolmevuotias on niin junafani että se on ihan katastrofi jos kukaan ei ehdi auttaa radan rakentamisessa. Vauva kyllä ehtii tehokkaasti auttaa hajottamisessa, mutta sitä ei yleensä tarvi erikseen edes pyytää. Tämä hajottajan rooli onkin varmasti syynä siihen, että veljen mielestä vauva voitaisiin hyvin antaa naapuriin tai myydä kirppiksellä (toki luopumis-puheet ovat selvästi vain suuttumuksen hetkellä lausuttuja höpötyksiä, koska hetken kuluttua poika halailee vauvaa vesikierteet silmissä peruen sanojaan).

Voitte arvata mitä tämä kaveri toivoo niin joulu- kuin synttärilahjaksikin ja hyperventiloi nähdessään livenä kyseisen kulkuneuvon.
Jos haluat joskus päästä ulos kaupasta johon on kasattu lasten leikkipaikkaan iso junarata, ei kannata tätä kaveria ottaa mukaan lainkaan tai vähintäänkin vetämään myssy silmille leikkipaikan kohdalla.
Sama koskee hyllyväliä, joissa myydään junia.

Joskus olen miettinyt, että parasta mitä tämä pieni ihminen voisi kokea olisi oikean junan kyyti, mutta toisaalta vähän mietityttää että jos tyyppi ei selviä siitä hengissä (voiko onneen kuolla?) niin kannattaako riskeerata.

No junankyytiä ei toistaiseksi ole tiedossa, mutta ihan pian starttaa Peugeot 807 kohti Itä-Suomea ja sanomme kokonaiseksi viikoksi Moikka!


7 kommenttia:

  1. Ihana pieni junafani! Oikean junan kyyti voisi olla melkoisen huikea kokemus. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistuukin tässä mieleeni oma pikkuveljeni joka oli/on kova junafani myös, ja hän pääsi myös ihan varta vasten junan kyytiin isäni kanssa pikku matkan. Taisi olla aika iso juttu pikkupojan mielestä :)

      Poista
  2. Muistaa enonen vieläkin sen matkan ja piletti on tallessa..Mummu niin tietää nuo M:n fiilarit :) onneksi se oikea juna jytistää niin monesti näkyvillä että pienelle fanille järjestyy näitä elämyksiä melkein joka kerta kun liikenteeseen lähtee. N:n fanitus on laantunut valitettavasti aika paljon kun ikää on tullu, mut vieläkin toiveammatti on junankuljettaja kun sitä tiedustelee :) aikapa sen sitten näyttää! Ei muuta kuin M:n kans vaan lippua tilaileen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tästähän taisi olla puhetta kun käytiin :) melkein pitää joku päivä käydä pojan kanssa pikku retkellä :)

      Poista
  3. meillä 2 asiaa,joita on tullu vuosien varrella hamstrattua. juna-rata(brion+ikean,käyvät toisiinsa),ja siihen liittyviä osia,valtava kasa..ja sit ne duplot...mukavahan se on leikkiä,hih,minäki rakentelen juna-ratoja pitkin olkkarin lattiaa,ku se lelu-laatikko on käytössä :)

    VastaaPoista