Joulun tunnelmia kuvina

Hellouta vaan täältä soffan uumenista.

Kylläpäs on sukkelaan sujahtaneet nämä joulunpyhät.
Kuten kuvistakin voi päätellä, aattopäivänä heiluttiin vielä ahkerasti kamera kädessä pukin tuloon saakka, ja siihen se kuvailu sitten loppuikin. Sitä katsos kun on 364 päivää ootettu kuin kuuta nousevaa tätä punanuttuisen olennon päivää notta kun se viidentoista minuutin show on ohi niin olo on kuin tiskirätillä pari päivää (ei jaksa edes kättä nostaa), kunnes taas lähdetään uuteen kiitoon. (Äidillä ja isällä siis, meidän lapsista ei nimittäin power lopu koskaan.)

Meillä on ollut hyvä joulu.
Normi juntturat vedettiin toki aattopäivänä, mutta jännityksen piikkiinhän se meni ihan täysin.
Muitakin juntturoita on tietty tässä rysytty pitkin joulua, kun ainahan sitä on pientä vääntöä kuka pelaa milläkin ja miksei suklaata voi syödä aamulla ensimmäiseksi.
Perus neuvonpitoja.

Vieraita on käynyt ja vieraissa ollaan käyty (ei nyt sentään semmosissa) ja tänään ollaankin sitten pyjamameiningillä koko päivä. Lähinnä liikutaan sohvan ja jääkaapin ja vessan väliä, ei muuta.
Toki tuossa ajatuksissani vilahti pieni mielikuva jostain lenkkitossun tapaisista, mutta voi olla että se oli vain jokin suklaahuuruinen harhanäky. Saas nähdä.

Meidän joulu jatkuukin tästä sitten (makuuhaavojen hankinnan lisäksi) huomenna hevoshommissa (JEE!) ja sitten synttärisuunnitteluissa, nimittäin neiti numero 1 täyttää kokonaiset viisi vuotta ylihuomenna.

Lisää kiristäviä vyötäröitä siis luvassa.