Perillä!

 

Vaikka autossa ajellessa tuntuukin, että ei olla koskaan perillä, perille kuitenkin saavuttiin.

Ei mulla kauheasti mitään viidentähdenmökki-odotuksia ollutkaan, mutta silti pienoisena iskuna päin näköä oli se, miten likaista mökissä oli. Vaikka mökki ja sen sisustus olisivatkin jostain viime vuosituhannelta, harmaata likakerrosta ei tarvisi kyllä olla!
Toki jotain vähemmän fanaattista siivousintoilijaa ei pieni likakerros olisi haitannut, mutta desinfiointiaineessa pyöritetylle mopinheiluttajalle kämppä oli pieni shokki.
Eniten vilunväreitä aiheutti vessa, pesuhuone ja sauna. Olisin ehdottomasti kaivannut niitä muovisia kengänsuojia ja melkein teki mieli olla peseytymättä koko viikko. Uhh.
Ja toiset vilunväreet sai alkunsa kun vauva piti laskea lattialle! Jos minusta olisi ollut kiinni, pikkuinen olisi kököttänyt tiukasti kiinnitettynä syöttötuolissa ja sylissä koko viikon, mutta sattuneesta syystä tämä olisi ollut ihan mahdotonta (eikä neitikään ollut kovin suostuvainen tällaiseen järjestelyyn) joten oli pakko kerätä itsensä kasaan ja ajatella mikä ei tapa, se vahvistaa! (tämä hokema muuten oli tehokäytössä koko viikon).

No arvata saattaa, että pikkukansaa ei pikkuinen tahmaisuus haitannut.
Vintin rappusia testailtiin hullun kiilto silmissä kolme ensimmäistä päivää (sillä tuloksella että 2/4 mulisi portaat alas puolesta välistä) ja perheen vanhemmat kiittivät hyvää valintaansa siitä, että kotona moisia tappovehkeitä ei löydy. (Nojoo, uutuuden viehätys..tiedetään!)
Pikkuneiti käytti lomansa (paitsi öisin valvomiseen ja vollottamiseen) ja uudet ulottuvuudet hyväkseen ja oppi niin konttaamaan kuin nousemaan tukea vasten ylös. Josta jälkimmäisestä tottakai seurasi pari mulausta lisää. Se mikä ei tapa se.. Juuri näin.

Jos jotain positiivista kaivellaan niin hyvä (ja 4 kertaa päivässä valmis) ruoka ja kunnon petivaatteet kompensoivat muuten kökköä asumusta.
Mutta siinä vaiheessa kun isompi neiti meni leikissä piiloon saunan lauteiden alle ja vauva pyrki vessaan koko ajan kun ovi jäi auki (ja sehän muuten jäi), ei edes kuulkaa härän sisäfile pippurikastikkeessa paljoa lohduttanut.

Voitteko arvata kuinka ihana oli tulla kotiin. Puhtaaseen kotiin.
Tai vaikka ei aina niin puhtaaseen, mutta p*skat on kuitenkin omat missä pyöritään.
Kuulostaa nyt vähän kiittämättömältä, kun kuitenkaan kaikilla ei ole edes mahdollisuutta lomaan, mutta suodattakaa ja kaivakaa ne viimeisetkin huumorin rippeet tässä kohtaa. Hehee.

Palautetta olisi toki saanut antaa, mutta kun se pahuksen lappu jäi täyttämättömänä sinne mökin pöydälle. Oli niin kiire lähtö ja muutama muukin muistettava asia.
Saahan sitä sitten valittaa. Valivali.