Vielä lomajuttuja

 

Mä nyt kyllästytän teitä vielä lomajorinoilla, mutta viikon reissuun mahtuu aika monta hetkeä (niin hyvää kuin huonoa) että juttua riittää vaikka miten.
Ja täytyykin tässä vielä selventää teille, että tosiaan vaikka joitain ei-niin-kivoja juttuja lomalla riitti, niin tottakai riitti myös paljon paljon hyviä juttuja. Ehkä nämä jutustelut saivat vähän sarkastisia piirteitä, mutta toisaalta sarkastinen huumori on toinen nimeni, niin ei kannata tosiaan ottaa niin kirjaimellisesti aina näitä mun juttuja. Mä nyt vaan oon tällanen. Hehhee.

No, koska kelit(kään) ei meitä oikein suosineet, niin vietimme joka päivä aikaa kylpylässä, tottakai.
(Sattuneesta syystä ei sieltä kuvia ole, mutta näissä kuvissa vähät sateesta välittävä kaksikko puistossa.)
Uinnit sujuivat suunnilleen tähän tapaan:
Koska vauva ei lähtenyt uimaan lainkaan, jouduimme puolittamaan aina porukan ja uimaan mentiin siis kahdessa erässä.
Ykköserä oli tottakai se suositumpi ja siitä syystä vuoroteltiinkin päivittäin ekana lähtevää sakkia. Toinen porukka jäi siksi aikaa kuluttamaan äipädien akkuja mökkiin, kun toinen sakki paineli polskimaan.

Meidän lapset ovat varsinaisia vesipetoja ja isommat osaavatkin jo hienosti sukellella ja uiskennella lasten altaassa ilman kädestä kiinni pitämistä. (Tosin neitokainen laski eka kerran liukumäestä ja kuvitteli ilmeisesti että loppupäässä on yhtä vähän vettä kuin alkupäässä, joten pientä klooriveden maistelua tapahtui ekan liukumisen jälkeen. Pikkuveli kyllä joi sitä muutenkin ainakin ämpärillisen. Yyh.)
Kylpylä oli ihan kiva, pienehkö, mutta se ei haitannut, koska mummut tapittivat porealtaassa eivätkä näin ollen tukkineet liukumäkeä. (Tosiaan eläkeläisiä lähinnä oli koko paikka täynnä.)

Pientä jännitystä tottakai pitää olla ilmassa, ja sitä kuulkaa riittää kun lähtee meidän kolmevuotiaan kanssa yleisille paikoille. Meinaan on keskivertoa kovempi kommentoimaan isoon ääneen kaikkea ympärillä tapahtuvaa.
Ja niinhän siinä kävi, että ei ehditty kuin saunaosastolle (siellähän niitä kommentoitavia piisaa) kun kaveri jo tuijotti viereisessä suihkussa olevaa tätiä ja nätisti kajautti suullisen arvostelun, äiti kato tuolla tätillä on aika paksut tissit. No sehän nyt vain on niin, että herättihän se kanssa suihkuttelijoissa hilpeyttä ja itse arvostelun kohteena ollut mummu meinasi vallan nauruunsa tikahtua. Mutta minkäs teet, kun onhan se selvää että erinäiset ruumiinosat kiinnostavat tuollaista nuoren miehen alkua, ja sillekään ei tietysti voi mitään että kotona näkyy vain nahkaiset riippuliitäjät. Paksut tissit on kuulkaa harvinaisempi näky meilläpäin. Voi elämä.

Sen voitte arvata, että meikäläisen posket loistivat punaisena jo ennen kuin saunaan saakka päästiin ja sitten koinkin elämäni järkytyksen kun lauteille noustessani (ja ei, en ollut lauteiden alla, niin kuin mieheni luuli kun tätä asiaa hänelle kerroin) kolautin pääni kattoon! Siis kerrassaan mun koko sadanviidenkymmenenkahdeksan sentin urallani en ole kuunaan päätäni mihinkään kolauttanut.
Saunan paneelin tikkuja päässä sitten istuin alas ja ajattelin että jestas sitä metrikasikymppistä joka tänne saunaan tulee osaamatta varoa päätään!

Että semmosta. Ja sitten uitiin.