Vuoden viimeinen

Vuoden viimeinen päivä.

Vuoden viimeinen bloggaus.

Vuoden viimeinen päiväkahvi.

 

Mä en kykene tässä nyt sen kummempiin kuvakollaaseihin menneestä vuodesta. Ilman kuvia, muutamalla lauseella tiivistän, se on ollut myötä- ja vastamäkeä. Kuten kaikki edellisetkin, kuten kaikki tulevatkin todennäköisesti.

 

Ihan tässä maatessa ja laiskotellessa on sujunut jo monta päivää.

Vähän tässä huolettaa, että jääköhän tämä päälle? Kun ei sitten millään meinaa saada mistään kiinni.

Lapset leikkivät ja nahistelevat, kaikki joululahjat ovat vielä ehjänä.

Suklaansyönti on edennyt siihen pisteeseen, että maailmanhistorian isoin finni on tehnyt pesänsä nenän alle ja maharöllykkää en tunnista enää omakseni.

 

Onneksi on huomenna uuden vuoden ensimmäinen päivä.

Kokonainen vuosi täynnä mahdollisuuksia, pakkopullaa, uusia tuulia, vanhoja myrskyjä.

Kaikkea sulassa sovussa.

Hyvää uutta vuotta sinulle! Kiitos että olet ollut mukana <3

 

(Alla epämääräinen sarja kuvia epäjärjestyksessä. Tunnelmia menneiltä päiviltä.)

 

 

 

 

 

1. Jos on laiskottelu jäänyt päälle, niin on jäänyt myös mustikka-banoffeen tarjoilu vieraille. Sori rakkaat! Mutta tää on niin hyvää.

 

 



2. Kuukauden päästä yksivuotias (ei voi olla!) on edelleen kaikessa rakkaudessaan perheen täystuho, joka on vain pakko välillä nostaa pois tihutöistä järsimään tuttipullon tutteja ja sen sellaista.

 

 



3. Neidin mielestä kaikkeinkaikkeinkaikkein paras synttärilahja-kisu. No hei, onhan se söpö.

(Entäs, mitä mieltä olette barbin mekosta? Ettei hieman olisi lyhykäinen? Toisaalta, miksei tuollaisia sääriä ja pakaroita kehtaa näytellä?)

 

 



4. Isoveli ja pikkusisko (jota Tintiksi kutsutaan, kts.hiukset).
Äh että mua harmittaa nuo rahit. Ennen niin pyöreän, tasaisen kauniit pallot ovat varsin tyhjentävän vaikutuksen kokeneet.
Kannattiko maksaa issensä kipiäks?

 

 



5. Nintendon hyydyttämät lapset.

Voih, miten helppo tie se olisikaan!

Lasten onneksi äitinsä on niin natsi, että peliaikaa tippuu säälittävän vähän.

Ps. Keskimmäisen sukkaongelmat jatkuvat edelleen. Pakkomielteinen lahkeisiin tungenta ei kyllä silmiä hivele. Sukat lahkeissa mentiin mm.koulukuvassa! Ja eturivissä tottakai. Se oli virhe.

 

 



6. Ja niin nätti joulukattaus vaihtui arkiseen muovikippojen sekamelskaan.

 

 



7. Sophie-kirahvi paljastui pikkuisen joulupaketista.

Taas kävi ne perinteiset. Äiti tykkää enempi kuin lapsi.

 

 



8. Ennätyskirja kaikkine hienouksine ja kaameuksineen on aiheuttanut erinäisiä tuntemuksia perheen pienimmissä.

Kaikkein iljettävimmät kuvat kaivetaan esiin kerta toisensa jälkeen, vaikka oksennusvatia suunnilleen pidetään toisessa kädessä.

No onhan ne kauheita!

 

 



9. Ja tänäkin jouluna pukki muisti pikkulegoilla, vaikka perheen päätösten tekijät toisin uhkailivat koko menneen vuoden.

 

 



10. Hauskin tapaus aattopäivältä.

Pikkuveli avasi ensimmäisestä pienen pienestä paketista nämä Brion kaksi matkustajaa ja säntäsi sen siliän tien rakentamaan junarataa. Olohuoneeseen jäi tököttämään kolme muuta (isompaa) pakettia ja liekö noita olisi edes avatuksi tullut jos ei olisi palauttanut poikaa takaisin.

Tästä taas huomasin, pienet ovat niin pieneen tyytyväisiä. <3

Nyt tässä sitten istun ja ihmettelen ja odotan miestä kotiin saapuvaksi töistä, että pääsen kauppojen tungokseen toisten nakinostajien seuraan. Niitähän tässä ei vielä ollakaan syöty.
Sitten loppuilta posautellaan nakkeja ja popsitaan pommeja. Eiku siis, just päinvastoin.