Voi ihanuus te ette usko kuinka meikäläinen oli niiiin myyty kun yhtenä viikonloppuna tulin töistä käymään pikkuneidin "ruokatunnilla" ja mua vastaan köpötteli tämmöinen karvapallo, joka ensimmäisenä tuli nuuskimaan ja nuolemaan mun käsiä. Oon ihan rakastunut.
Katsokaas, kun taas kävi niin, että mun ei tosiaankaan pitänyt olla mitään koiraihmisiä (siis kun sitä vain luulee tuntevansa itsensä noin niinku hyvinkin) vaan oon aina aatellut että pois se minusta että koirat saisivat aikaan minkäänlaisia positiivisia fiiliksiä.
Päinvastoin, lapsuuden trauma, jossa pikkukissan kokoinen piski räksytti parin metrin päässä ja paljasteli palikoitaan, on tehnyt kai tehtävänsä niin etten koskaan ole oikein innostunut koirista.
Ei sillä että nytkään olisin intopiukeana lähdössä sellaista itselle hankkimaan (loppuisi ensimmäiseksi rahat ja toiseksi aika, kun on näitä kaksijalkaisiakin huollettavana) mutta niinku oikeesti tuli ehkä ensimmäistä kertaa elämässä sellainen olo että jestas, voiko koira olla noin su-loi-nen!!
No muksuthan ne on siitä asti kun tämä koira sukuumme ilmestyi, niin vonganneet ja vängänneet ihan omaa versiota, (joulupukkia on muistettu monella koiran muotoisella toiveella) mutta toistaiseksi tämä koira-asia saa olla vain yksi asia muiden vonkumisien joukossa. (Ja niitähän tenavilla muuten riittää, ainakin täällä meillä päin!).
Mutta tosiaan mun (tai siis tuon minineidin) ruokavälkkä meinas vähän venyä kun en ois malttanut palata takaisin sorvin ääreen ollenkaan, koska tämä pikkuhauva oli tosiaan vain hetken hoidokkina täällä meillä. No, joku muksuista taisikin nokkelana tuumia että Soita äiti töihin että sää sairastuit yhtäkkiä! (Miten musta tuntuu ettei oo ihan kasvatus mennyt putkeen tässä kohtaa. Vai kuka niille tämmöisiä oppeja syöttää? Hahaa.).
Toisaalta koiran omistajan haaveet kummasti laimenivat kun pentu tärskäytti ensimmäiset pissit mun karvamattoon. Ei sillä että se kauhesti poikkeaisi meidän normi arjesta, mutta en mä nyt varsinaisesti niitä lisääkään kaipaa!
Toisaalta taas meidän lapset tosi vähän ovat eläinten kanssa tekemisissä (pupua silloin tällöin käydään silittelemässä) että ovat aika arkoja jos joku kissa jossain kilometrin päässä tallaa menemään tai edes jalkaansa nostaa tänne meillepäin. Että ehkä ois ihan hyvä juttu kun olis joku elukka johon tutustua.
Edelleen mä taidan kallistua siihen vähän isompaan nelijalkaiseen kuitenkin.
Minä olen lasten vuoksi yrittänyt tehdä itsestä koira ihmistä. No mulla koirakuume kasvoi (syy ehkä uusien hormonien) ja sitten tuli tilaisuus 3,5v pikkuinen valmis reipas ihana koira saada meille koeajalle. Koira oli täydellinen hyvin koulutettu jne. Mutta en nukkunut koko yönä yhtään (koira nukkui hyvin), en kyennyt syömään ja kaikin puolin eläin irti kodissani tuntui niin vieraalta että tämä koira oli meillä vain hoidossa hetken. Voi se on ajatuksena niin söpö ja ihana, mutta ei kiitos. No tallikaveri sitten nauroikin mulle että "miten sä koiraa edes mietit kun teillä on aina niin siistiä, niistä tulee aina sotkua sisälle lisää" totesin että niinpä miksi edes mietin? Vaikkei meillä mitä super siistiä mielestäni ole mutta ilmeisesti ulkopuolisen silmistä on ;) Ja aina koiraihmisenä olleet ei varmaa edes huomaa/tajua sitä koiran tuomia "sotkuja". :) Nii lapset niin tykkäisi, mutta joo ennemmin koko perhee pikku poni vaikka ;) yritin että koira olisi korvannut oman hevosen haaveet hetkeksi - ehei :P
VastaaPoistaKyllä mä luulen että meilläkin kallistutaan mieluummin hevoseen ;)
PoistaApuva kuinka suloinen tuo viimeinen kuva on. <3
VastaaPoistaMeille tuli koiranpentu silloin kun pikku S oli 8kk ja oli kyllä aika mielenkiintoista etten sanoisi. :) Vaikka tuo alku oli silloin rankkaa, niin nyt on ollut ihana seurata kuinka läheisiä ovat keskenään. :)
Varmasti alkaakin sujumaan kunhan aikaa kuluu! :)
PoistaVoi että tänne eksyin ja nauratti niin..ihan pakko lukea postaukset:D:D niin tuttua, sulla vaan huumori jaksaa vielä kukkia:D !!! t.äippä 4:lle
VastaaPoistaHahaa, mä ruukaan aina sanoakin että ei tästä ilman huumoria selviä ;D
PoistaMeilläpä muuten oli koira,tasan puol vuotta...Mutt ei siitä mitään tullu,ku lapsia oli 6 ja kaikki alle koulu-ikäisiä vielä...Nyt vois asiaa harkita uudestaan,mä nimittäin tykkään koirista.Tosin kissoista enemmän,mutt allergian vuoksi sitä ei voi ottaa...Hoitokoiria on aina silloin tällöin,saa muuten muksut äkkiä jalat allensa :D
VastaaPoista