Kenkävaraston täydennystä

Nainen tarvii joka kesä, talvi, syksy ja kevät uudet (uusia) kengät.
Pitää olla saappaat, nilkkurit, maiharit, bootsis, ballerinat, tennarit ja muutamat muutkin vielä.

Esittelen tässä nyt sitten (väärien säärien lisäksi, kuvakulma se vain on) tämän syksyn kenkähankintani.
Yläkuvan nilkkureissa ei oo paljon kerrottavaa. Ne on väriltään konjakit, korkoa seitsemisen senttiä, on kivaa nauhaa ja lettiä koristeena ja ovat niin perfect.

Alakuvan lompsottimissakaan ei periaattessa oo mitään erikoista. Ne on lämpimät (kiitos karvavuoren) ja vähän rock kaikkine niitteineen.
Mutta ehkä eniten mainitsemisen arvoinen asia näiden kenkien tarinassa on se, minkä näköinen oli mieheni ilme kun kenkälaatikko avattiin. (Hirnuu varmaan vielä parhaillaankin siellä sisäkattoja nakutellessa.) Oli kuulkaa kaveri tukehtua ruokaansa siinä ilossa.
Ystävällisesti tiedusteli, josko sais lainata näitä monoja talvella töihin kun lähtee, raksahommissa kun tuppaa palelemaan välillä.
Tai toisaalta huomasi yhdennäköisyyden omien työkenkiensä kanssa.
Ja kirppariosastoa kohentamaan lähtiessäni, tarjoutui viemään sinne yhdet nimeltämainitsemattomat kengät.
Ja väittipä vielä kivenkovaan näiden kenkien ehdottomasti löytävän meidän kenkäkaapin viho viimeisen nurkan, niinku muka hyvin piakkoin.
Hah.

Mutta eikoo ihanaa kun toinen on niin vilpittömästi samaa mieltä vaimonsa kanssa tässä kenkäasiassakin ja ilakoitsee toisen uusista kengistä. On se kuulkaa rakas.

Tottapuhuen, nauratti vähän muakin. Enkä muuten vetänyt hernettä nenukkaan. Ehei.
Naurettavissa popoissa tässä paarustetaan sitten tämä talvi.
Kuka tietää miten ihmeessä ne meille päätyivät?