Niin lomalla!

Aina välillä pitää lomailla. Että taas jaksaa.
Tai välillä pitää lomailla, että taas huomaa miten kivaa siellä kotona onkaan.
Ei siis sillä, etteikö ois ollu kiva loma.

Kotona vain kaikki on niin selvää. Niin rutiininomaista.
Nyt syödään, nyt ulkoillaan, nyt nukutaan päikkärit.
Lomalla tottakai saakin rutiineista luistaa, mutta kaiken sen tekemisen ja touhuamisen keskellä kellosta ei oo välillä tietoakaan. Tai se vain luikkii niin vauhdilla eteenpäin, ettei mukana pysy.

- Pikkuveli ei oo viimeiseen tuntiin muutakuin rääkynyt. (Päiväuniaika oli ja meni.)
- Yksi hyppii pitkin seiniä, toinen vollottaa ja kolmas tekee molempia. (Hetkinen, välipala-aika oli ja meni.)
- Yksi herää 5.30 ja herättää kaveritkin. Hihhei, nyt leikitään! (Kämpästä puuttui pimennysverhot.)
- Äiti, mulla ei oo ku yks t-paita mukana! (Pakkaaminen ei mennyt ihan putkeen.)

Haluaisin sanoa, että oli niin ihana tulla kotiin. Mutta en tiedä puhuisinko silloin totta.
Katsokaas, kun meidän neitipuput olivat lisääntyneet meidän poissaollessa. Tottavie ilman lupaa. Siis keskenään. Ihan totta. Olivat mokomat ilmeisesti saaneet adoptiopaperit läpi. Ei, vaan tupatarkastuksessa on tullut ilmiselvä virhe. Meitä on huijattu. Kyllä ne tyttöjä ovat! Tunnistaminen voi olla ensikertalaisena vaikeaa (thanks wikipedia). Niin näköjään.

No anyway, neljä kappaletta pikkukavereita, muutaman päivän ikäisiä, vikisi pesässä.
En ois uskonu minkälaista tunneskaalaa sitä voikaan käydä läpi mielessään muutaman kilon eläimen takia.
En tiedä oisinko itkenyt, nauranut hysteerisesti, oksentanut vai säälinyt. Tein kaikkea varmuuden vuoksi, paitsi en yökännyt.
Ihan semmosta vain, että loput lähtee, yksi jää. Siis kaikista kuudesta.
Nimittäin puput voivat tulla sukukypsäksi jopa kahden kuukauden iässä. Ne synnyttävät yleensä kolmesta viiteen poikasta (kääpiömaatiaiset siis) ja kantoaika on 30vrk (thanks wikipedia). Mitä hitsiä? Vaikka rakastan pupujani yli kaiken, en todellakaan aio kanifarmariksi. Mun laskuopin mukaan jouluna pupujen lukumäärä olisi kolminkertainen? *pyörtyy*

Voi elämä, sain hirveän päänsäryn.
Että semmoinen viikko takana. Ihan tosi kiva.
Vietävän jänikset minkä teitte.

Mitä tästä opimme.
Älä ahnehdi. Ota yks elukka kerrallaan.
Tai jos olet ahne, varmista myös elukoiden alakerran tilanne. Sataprosenttisesti.

Ps. Lapset tietävät vain sen, että puput ovatkin tyttö ja poika. Ja siksi toinen lähtee takaisin sinne mistä tulikin. Ensimmäisen kerran jouduin sellaiseen tilanteeseen, että enpä tiennyt mitä olisin selittänyt.
Varsinkin kun viisivuotias olisi kuulema auliisti ottanut poikasia vaikka sata. No thanks.