Miten ihmeessä ihmislapsi voi olla niin porsas?
Mä inhoan kaikkia sellaisia sanoja kuten sormiruokailu, käsien motorinen kehitys ja tukehtumisvaara. (Lisäksi inhoan kaatuneita mukeja potenssiin sata, paahtoleipää ja perunamuusia. Ai niin, ja Ikean muovimukeja vasta inhoanki.)
Mutta minkäs teet, kun poika 1v10kk tahtoo minä ite? Ettei iskä (eikä varsinkaan äiti) saa pitkällä tikullakaan koskea mihinkään hänen nenän edessä nököttäviin sapuskoihin.
Että antaa palaa poika!
Minäpä kerron.
Muki kaatuu keskimäärin kolme kertaa päivässä (ja on ruokailun päättyessä niin kähmitty ja sisällöltään jotain ihan muuta kuin maitoa).
Mukissa ollut juotava on yleensä pöydällä, pöytälasin ja pöydän välissä (tätäkin muuten inhoan..ei vaan vihaan!), lattialla ja valitettavasti meikäläisen verkkareillakin hyvin usein.
Lautasella oleva ruoka päätyy jo suurin osa suuhun, mutta sitä löytyy myös aina kyynärpäistä, hiuksista ja lähellä istuvien takalistojen alta. (Tiedättekö miten tiukkaan jää perunamuusi ja kaurapuuro hiuksiin? Entäs voi?)
Ai niin, kun ruokailu on saatu päätökseen sanotaan kiitti ja kipataan ruokalappuun eksyneet jätökset vielä syliin. Huom. jos siellä sattuu jotain olemaan. Paino sanalla jos.
Kun vain muistaa vetäistä ne sikailusuodattimet silmilleen sen viisi kertaa päivässä, niin kyllä se siitä. Ja edistystä on tapahtunut, kun enää ei tarvi viittä kertaa vaatteita vaihtaa päivän aikana.
Neljä riittää.
Rentoja ruokailuhetkiä itse kullekin!
(Minä meinaan saada vielä toistaiseksi sydärin, hedarin ja hermoromahduksen joka kerta!)
Todellinen selviytyjä.
Ja kannattaa vielä pitää varansa, että kiikuttaa kaverin hetimmiten kokovartalopesulle. Peilistä se kuivahtanut perunamuusi vasta huonosti lähteekin.
Ps. Sokerilakko(kin) menee päin mäntyä. Nytkin pitäisi mennä pinaattikeiton tekoon, kun mieli tekisi niin vietävästi sitruuna-lakristijäätelöä. On se niin väärin.
Hei pitäisköhän useemmin nähellä, eihän tuota kummipoikaa kohta tunnista enää! :D
VastaaPoistaEhkä pitäis joo :) no kohta on ainaki sit synttärit taas tulossa..mutta onhan tuohonki vielä muutama kuukausi aikaa!
Poistatsemppiä! Onneks tuo sottapytty-aikaki on ohimenevää ja sille saa joskus vielä nauraa :)
VastaaPoistaNiinhän se on, että ohi menee..tällä hetkellä luulen että ei todellakaan mee ;)
PoistaHih, lohdutanko.. Että kun on kymmenes tuon ikäinen, ei enää edes tyrkytä sitä kaatuvaa mukia, vaan 2v saa suosiolla juoda tuttipullosta ;) Tuttuakin tutumpaa..
VastaaPoistaEeiiiii ku en halua sitäkään ;) itseasiassa tämä nuoriherra siirtyi rinnalta suoraan nokkamukiin ja nyt sit jonku aikaa juonu mukista! Ei tässä auta ku sietää sotkua..:)
PoistaNiin minäkin ajattelin joskus, ei edes tuttia ensimmäisille.. Mutta nyt on kaik käytössä nuorimmilla, miten vaan voi helpottaa hermojen kiristelyä.. Meillä onneks lapset ollu suhteellisen huijattavia tuon itsesyömisen suhteen, niille riittää, kun on oma lusikka ja minä tungen toisella lusikalla ruokaa suuhun.. :)
VastaaPoistaSe on muuten ihan hyväksi havaittu keino, että ujuttaa vaivihkaa toisella lusikalla mahdollisimman paljon suuhun :)
PoistaJa en tiiä lohduttaako se tämäkään ;) kun tuppaavat kasvaa ja niistä tulee sikoja :O sitte se ei enää rajotukkaan tuohon ruokailuun se sikailu vaan... niistä lähtee roskaa, karvaa, ne pitävät isoa meteliä, haisevat tosi pahalle, niitten makuusija on kuin "ketta" rapsuttavat itseään milloin missäkin ja äitipolo saa sitte harrastaa "parkouria" eli hyppii seinille jos mielii pitää jokseenkin ihmismäisenä asumuksensa jossa joutuu näitten ihanuuksien kanssa elämään :)että että..se on elämä tämmöistä! ja siksi niin ihanaa..muuten ei erottais yhtään kun on saanut kämpän raikottua ja luutun kans kulkenut ne pahimmat paikat ja hopottaa näille itse isoille possuille miten pitäisi huom pitäisi elää, siinä voi olla se puoli tuntia sellainen tunne että yes!! jos ois aina siistiä ja paikat kiiltäis sitä ei tuntis milloinkaan et vau tein sen tänäänkin! siivosin :) Jaksuja sulle sinne pikkuläävään ;)t.äitipossu
VastaaPoistaMitä kaikkea tämä elämä tuokaan tullessaan :D
PoistaTää sun blogi on niin mainio! Niin aito ja värikäs. Sä osaat kirjoittaa! Sattumalta joskus löysin sun blogiin ja olen ilonen että löysin :) Mun on tosi helppo eläytyä tuohon teidän touhuun, itsellä viisi suloista pikkupossua täällä :)
VastaaPoistaVoi, kiitos kauniista sanoistasi :) piristit päivääni!
PoistaKiva että löysit tänne, se on kiva aina huomata että on niitä kohtalotovereita ;)