Loppusuoralla..

..tai ei sittenkään. Puolenvälin ja loppusuoran puolessa välissä. Ehkä.
No, jokatapuksessa pikkuväki nukkuu jälleen (luojan kiitos!) omissa boxeissaan ja rauha on maassa. Siitä soutamisesta ja huopaamisesta tässä ehdittiin nauttia aika monta päivää.
En tuota muista mene sanomaan, mutta meikäläisen airot oli jo aika puhki soudetut.

Niin on väsy, vaikka itse remontin eteen en oo paljoa uhrautunut. Kaikki kunnia miehelleni, joka on jaksanut puurtaa.
Mutta väsy se kuulkaa tahtoo välillä tässä tivolissa tulla, ihan ilman sitä remppaakin.
Joskus sitä havahtuu siihen, miten pitkään on jatkunut suht´ seesteistä eloa vanhempien ja jälkikasvun välillä. Mutta valitettavasti ihmisiä tässä vain ollaan puolin ja toisin, ja niitä kärähdysräjähdyspamahdus-päiviäkin on. Tämä päivä on siitä oiva esimerkki.

Oi jospa oisit saanut olla muu-kaa-naaa!
(Oisit ehkä shokkihoitoa saamassa ensiavussa.)