lauantai 13. joulukuuta 2014

Pikkujouluja





Miksei ole pikkupääsiäisiä? Tai pikkujuhannuksia?

Mä oon niin tykästynyt näihin illanistujaisiin, että voisin harkita alkaa haalia ystäviä kasaan myös paria viikkoa ennen juhannusta ja pääsiäistäkin. Tää on kivaa!
Illanviettoja ei oo oikeesti koskaan liikaa.
Tää elämä vain on niin kiireistä (ettei ehdi varistakaan sanoa ku linnuks) että mun mielestä yhdessä hyvien tyyppien kera järkätyt illat ovat tosi terapeuttisia. Varsinkin (korostaen) sellaiset miitingit joihin pääsee ihan aikuisväellä vain. Ei sillä että lapsissa mitään vikaa olisi, noissa rakkaissa pikku kultamuruissa, mutta joskus vain on niin nannaa kun saa sen torttunsamämminsämakkaransa syödä ilman sen kummempia spurtteja ja kyykkyhyppyjä.

Tänä vuonna (kuten aina) meillä on kokoonnuttu ilman lapsia ja lasten kera.
Lasten iloa on ihan suunnattoman onnellista katsoa. Miten ihanaa, että ympärillä on paljon tärkeitä ihmisiä.
Pikkuväki otti kyllä ilon irti (itsenäisyyspäivän iltana täällä meillä) joka ainoasta minuutista ja joka ainoasta lelusta ja voi oisittepa nähneet (kuvaamatta jäi) illan päätteeksi lastenhuoneen, jossa ei kirjaimellisesti oltu jätetty yhtään kiveä kääntämättä. Siellä ne piiperöiset uivat lelujen ja kirjojen seassa suklaanaamat loistaen.

Eilen sitten istuttiin mammaporukalla iltaa, josta harmikseni jouduin poistumaan vähän aikaisemmin kun tänään oli työpäivä. Oli meinaan ihan kohtuulliset lihapötköt silmillä, mutta siitäkös ne oikenivat kun vauhtiin pääsin.
Hetken ne malttoivat pysytellä taka-alalla, vaan tässä nyt jaaritellessani tunnen kuinka ne puskevat itseään jälleen esille ja voin kertoa että kandeis mennä nukkumaan jos haluaa vielä huomenna nähdä jotain.
Niih, oisko vaikka suklaaglögitorttupullaherkkumössömätöllä jotain tekemistä näiden pussien kans.
No eipä vissii.

Nyt siis kurkut nakkien kaveriksi silmille ja siirryn hetkeksi pimeään huoneeseen lepuuttelemaan iiriksiäni, että jaksan huomenna jälleen nousta uuteen pikkujoulupäivään.
Ihan kohta on oikeasti joulu! Ja sen muuten huomaa. Alle metriset tulee sitä sekopäisemmiksi mitä vähemmän kalenterin luukkuja alkaa olemaan.
Tänään tavattiin tän joulun eka pukkikin. Siis joku tekopukki! Tottakai.

Rauhallista yötä.

9 kommenttia:

  1. Saa aina niin hymyillä ku sun blogia lukee, ihana postaus!

    VastaaPoista
  2. Onko mikään niiiin luksusta kuin saada syödä rauhassa. ;) (niin ja mulla ne vasta mustat aluset (silmien) onkin, täällä sitä taas vielä pikku jäbän kans valvotaan vaikka kello näyttää 00:23. Pirtsakkaa Joulua odottaen! :0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että näitä pikkuihmisiä kun ne jaksaa valvoa :O virkeämpää jatkoa teillekin :)

      Poista
  3. Pikkujoulut on kivoja, määki tykkään!:) mut harmikseni vaa yhet sellaset ollu.. meille ei viiti pyytää isoo väkee kerralla
    ku ei oo okt, muute järkkisin meillä. Noo, kuha meillä joskus semmonen on, ni taatusti järkkään.:) lasten ilo on kyllä ihanan tarttuvaa!
    Nii ja voin kyllä kuvitella lastenhuoneen sotkun, hih.:D
    -jii

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan melkein joka joulu pikkujouluiltu molempien (siis mun ja mieheni) perheiden kera ja sit vielä molemmat omien kavereiden kera.. Niin parasta :)

      Poista
  4. Määkin haluun pikkujouluihin!! :D en ees muista koska oon viimeks ollu..pitää ensvuonna järkätä itse. :)

    VastaaPoista
  5. parasta terapiaa nimenomaan nää mamma-istunnot :) ootin ekaa sellaista ku kuuta nousevaa,mutt koko homma peruuntui pojan sairaalaan joutumisen vuoksi :( onneks järjestyi toinen mahollisuus,ja niin tuli tämänkin vuoden pikkujoulu-ilta muistojen joukkoon !

    VastaaPoista