Lehtikeräys, kirjasto, romunkerääjä..

Olen aina luullut että sohvat ovat istumista varten. Siis siihen asti kunnes meistä tuli perhe ja minusta äiti. Silloin vasta tajusin että miten monikäyttöinen sohva voi ollakaan!

1. Lehtikeräys
Kun sohvalle istahtaa lehden kera, niin miksi viedä lehteä takaisin omalle paikalleen kun sen voi kätevästi jättää siihen sohvallekin? Kun perheessä on luku intoisia ihmisiä, lehtiläjät ovat ihanan isoja jo muutaman tunnin jälkeen ja voit lösähtää suoraan lehtipinon viereen ja valita sopivaa lukemista.

2. Kirjasto.
Myöskään kirjoja ei kannata vaivautua viemään takaisin kirjahyllyyn.
Kun talossa on yksivuotias, joka repii ja raastaa kaiken eteen tulevan, ehdottomasti kirjat ja lehdet mieluummin sohvalla kuin lattialla, eikö? Toki pikkuisen kiipeilytaito on alkanut kohotella päätään, että tätä vauhtia kirjat ja lehdet eivät enää ole turvassa kuin katonrajassa.
Kirjaston kirjojen repimisen ääni tuottaa muuten taatusti enempi tuskaa kuin omien.

3. Romunkerääjä.
Mitä tuota suotta kärrätä päivän päätteeksi leluja omiin laatikoihin, kun keräys on suoritettu paljon nopeammin lykäämällä koko komeus sohvien alle. Eihän niitä kukaan sieltä nää. Kerran vuodessa sitten tyhjennetään sohvan aluset joulusiivon yhteydessä, tai viimeistään siinä vaiheessa kun sohvalla ei ole enää turvallista istua kovan keikkumisen vuoksi.

4. Trampoliini.
No kun se ulkona oleva versio on käyttökelpoinen vain toukokuusta-syyskuuhun niin jotain virikettähän sille talvikaudellekin on oltava. En ole vielä päättänyt kumpi parempi (pahempi), vanhempien sänky vai sohvat.

5. Työhuone.
No se läppäri. Kun sille raukalle ei ole omaa paikkaa. Siinä se kyhjöttää sohvan nurkassa ja on vaarassa mulahtaa lattialle juurikin sen repivänraastavanyksivuotiaan takia.
No voihan sitä kuvitella ainakin olevansa läsnä, vaikka päivän istuukin koneen ääressä kun se on kuitenkin siinä missä kaikki toisetkin, eikä kamarissa suljetun oven takana? Ihminen pystyy kuulkaa uskotella itselleen ihan mitä vain.

Ps. Ja vielä semmoinen jälkikirjoitus tässä, että sohvatyynyt on ehkä tyhmin idea ikinä lapsiperheessä.
Jostain syystä ne häiritsee alle metrin mittaisia niin kovasti, että vaikka istuu kokonaan toiseen päähän sohvaa niin ne tyynyt pitää käydä viskaamassa lattialle toisesta päästä.
Jos luovuttais ja puhuis suosiolla jatkossa ihan vain lattiatyynyistä.

Kuinka monta kohtaa tuntui tutulta?