Talvitouhuja

Vaikka tämän mamman hiihdetyt kilometrit loppuivat hyvin lyhyeen niin tämän talon muksut sivakoivat sitten senkin edestä.

Viime talvena suksia ei tarvittu, korkeintaan vesihiihtää olisi voinut, niin voitte kuvitella että tänä talvena sitten pistetäänkin monoa toisen eteen posket punaisina.
Kolmevuotiaskin nousi laudanpätkilleen ensimmäistä kertaa kuin olisi syntynyt sukset jalassa (onneksi ei sentään, siis kirjaimellisesti nimittäin!!) ja arvatkaapa mikä setviminen on joka ikinen kerta (seitsemän kertaa päivässä) kun neljä tahtoo hiihtää ja suksia onkin vain kolmet.
Täytynee pitää silmät auki jos sattuis löytymään yksi pari lisää.
No, kyllähän se yleensä onnistuu kun vähän vaihdellaan monoja kuomiin ja kuomia monoihin ja toisen monot toiselle kun toinen ei enää hiihdä. Hyviä vuoronsa odottajia luulis kasvavan näistä, eikö?

On me myös jäädytetty (minä varsinkin, lähinnä tuhahtelin että no onko sitä vettä pakko laskea kahdeksaa kertaa päivässä, mutta kuulemma pitää) tuohon ulos pikku luistinrata. Sopivasti pihavaraston eteen, että jos et satu muistamaan sitä jäätä kun pupua juokset ruokkimaan niin taatusti on sarvi takaraivossa ja pakarat mustelmilla!
En varmasti muista tarpeeksi antaa tunnustusta tuolle paremmalle puoliskolle joka jaksaa lasten kanssa touhuta ulkona kaikkea kivaa. Itsellä ois todellakin jäänyt jäädyttämättä. Eikä voi edes sanoa että kaverilla olisi oma lehmä ojassa, koska kenttä on niin mini että hän itse tuskin siinä kauheasti mahtuu smirklaileen.

Pientä ulkona-ei-oo-mitään-tekemistä -juttua oli jo ilmassa tässä joulun jälkeen, mutta eipä oo enää.
Ihanaa kun on lunta ja pakkasta!