Ryysyryysis

Meidän talossa vaatteita riittää.
Meidän talossa riittää myös henkilöitä, joiden jalat ovat niin hikiset, että paripuoli sukkia keräillään sohvien alta ja eteisen kenkälaatikoista pyykkiin. Ja puhtaiden sukkien korissa on ne kaikki toiset parit.
Sitten on sellaisia henkilöitä, joiden mielestä pitkät hihat paidoissa on maailman idiootein keksintö, joten välittömästi sisätiloihin saavuttaessa paita jätetään just siihen missä satutaan olemaan.

Joko lapsemme ovat keskimääräistä kovempia sotkemaan vaatteitaan (ketsuppia, marjasosetta, nuudelia, oksennusta, kuolaa, alakerran eritteitä ym.) tai äiti on keskimääräistä kovempi niuhottamaan vaatteiden puhtaudesta. Joka tapauksessa oikeastaan joka ilta meillä pistetään kaikkien kaikki vaatteet pyykkiin ja niinpä kodarin lattia näyttää juuri tuolta kuin yllä olevissa kuvissa.

Siinä minä sitten illat pitkät istun ja lajittelen värikkäitä ja tummia ja vaaleita ja valkoisia ja kuuskymppisiä ja nelikymppisiä. Herkempi tulis hulluks.
No en oikeasti istu edes vaan seison ja viskon suunnilleen oikeat rynttyyt oikeaan koriin että pääsen iltapesulle ilman mitään ylimääräisiä pituuskorkeushyppyjä vaatevuorien yli.

Välillä yritän skarpata ja tsiigailla että meniskohän nuo jamekset vielä huomisen koulupäivän.
Mutta yleensä niissä jameksissa pruukaa olla rasvatahroja reisissä ja jotain perunamuusia pepussa, että pyykkiin vaan.
Mä en niinku voi käsittää miten nää meidän pyykkikorit taas täällä tursuilee ihan täynnä!
No mietippä kuule sitä.