Minä lupaan..

Mun sisäinen kello on vissiin vielä tapaninpäivässä menossa, koska toiset ovat tehneet uudenvuoden lupauksensa jo viikkoja sitten, mutta mä oon herännyt miettimään sellaisia juttuja vasta nyt.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Jos totta puhutaan, en edes yleensä tee uudelle vuodelle mitään lupauksia. Koska minä jos joku, olen juuri se henkilö joka kolmen päivän uutteran yrityksen jälkeen muuttuu samaksi retkahtaneeksi ihmiseksi kuin edellisenäkin vuonna. Ihan masentuneena.
Onneksi en ole juoppo enkä narkkari. En todellakaan pääsis koskaan kuiville. Toisaalta olen koukussa niin moneen muuhun epäterveelliseen asiaan, että kai se on loppujen lopuksi ihan sama.

Mutta on niin monta asiaa joka voisi olla toisin! Voishan tuota tänäkin vuonna yrittää, eihän sillekään mitään voi kun jos lupaukset ei pidä. Toivotaan että on tulevia uusia vuosia ja uusia mahdollisuuksia.

Tässäpä mun lupaus yrityksiä:

1. Syödä puoli kiloa pupun ruokaa päivässä.
Tämän pitäisi olla kohtuullisen helppo, mutta onkin yllättävän vaikea. Karkki on edelleen niin paljon parempaa. Joka päivä kuitenkin mussutetaan jotain, ainakin 50g jos ei viiteensataan päästä. Jotain uuttakin vois kokeilla.

2. Vähentää makean syöntiä.
Tähän kompastuin saman tien kun uusi vuosi alkoi. Lasketaanhan sekin tietty vähentämiseksi, jos syö joka toinen päivä entisen jokapäivän sijaan. Muutokset alkaa kuulkaa pienistä jutuista.

3. Vähentää somen käyttöä.
Just nyt oon niin koukussa yhteen peliin ja pariin blogiin, että vähennän kyllä ens viikolla heti. Tai maaliskuussa viimeistään.
Tää on niiiiin vaikea.

4. Lisätä lasten kanssa touhuamista.
Oon ihan tosi huono leikkimään. Ja askartelemaan.
Mutta kyllä me luetaan ja toisinaan leivotaan ja pelataan. Ja lenkillä käydään.
Onneksi omistan lauman omatoimisia ja kekseliäitä muksuja, jotka improvisoivat ihan itsekin.

5. Liikkua.
Tiedättekö, tämä on ainoa kohta jolle ei mielestäni tarvi tehdä yhtään mitään. Toki tässä joulun aika meni varsin hitaissa tunnelmissa ja suklaata on vedetty siihen malliin, että loppiaisen jälkeen ensimmäinen ylämäki juosten meinasi pyräyttää varpusparven verkkareihin.
Jospa se tästä taas virkistyisi.
Mikä ettei joku uusi laji olisi paikallaan vaihtelua tuomaan. Hiihtäjän muotoinen peikko ois selätettävänä, mutta ei kuulkaa kauheasti innosta kun sen peikon kasvot muistuttavat yläasteen liikunnan opea ja jalassa sillä on sota-ajan peltoset, jotka on voideltu tervalla.
Alkoi oksettaa.

Oletteko te muuten menneet lupaamaan jotain jonka tottakai aiotte ryssiä?