tiistai 3. maaliskuuta 2015

Haastava harrastaa

 






Olen aika tehokkaasti ulkoistanut harrastukseni.
Syystä että, lähden ulko-ovesta yksin, joten olen vain ja ainoastaan vastuussa itsestäni ja mukanani kulkevista tavaroista. Ai miten helppoa!

Nimittäin eräs juttu mistä tykkään todella paljon, on nimenomaan harrastus sisätiloissa kotona, ja se riittää. No juurikin se pianon pimputus.
Jostain syystä tässä vuosien varrella tämä harrastus on ollut vähän nukuksissa ja etsinyt sitä aikaansa ja paikkaansa toteutua.
Meillä kun aukeaa pianon kansi, on koskettimilla kymmenen kättä omien kahden lisäksi hakkaamassa soittamassa. Ja samat kymmenen kättä kääntelemässä nuottikirjan sivuja haluamalleen aukeamalle, josta seurauksena on noin kymmenen irtosivua ja pianon kannen sulkeminen äänekkäästi paukauttaen.

Kuvienotto hetkellä lapsilla oli niin mielekkäät leikit, että vain muutama POMPOM ja pimpim kuului ja sen jälkeen sain soitella noin niinku suunnilleen rauhassa kokonaisen tunnin! Siis tunnin!
No voitte arvata kun siinä sitten syvennyin Bachin saloihin niin jälki kämpässä olikin sitten sen mukainen..
Että ei ehkä ois kantsinu niin perehtyä.
Oli nimittäin sillä aikaa vedetty kengät, huivit, lakit, tyynyt, peitot, laukut, reput, lelut, syöty välipalaa, kuorittu porkkanaa, syötetty kaveria ja juotu vettä.
Tunnustan, että havahduin siihen oven kolaukseen kun mieheni kotiutui menoiltaan. Ihan ymmärsin kyllä hänen hämmennyksensä siitä että mitä ihmettä täällä on tapahtunut?

No äiti harrasti ja lapset leikki. Rapatessa roiskuu.
Pianotunneille tästä tieten pitäisi lähteä harrastamaan. Tai seuraavalla kerralla tyytyä soittelemaan puttepossua Bachin jankkaamisen sijaan. Jep.

12 kommenttia:

  1. Mietinkin kun teillä kävin että mahtaakohan rouva olla pianon soittaja ihmisiä? Täälläpä vastaus tähän kysymykseen. :)
    Itselläkin meinaa olla aika nukuksissa pianon soitto... juuri yllä mainittujen syiden takia ja toinen syy on ettei yksinkertaisesti ole aikaa syventyä pintaa syvemmälle soiton saloihin. Täytyisi jotenkin yrittää herättää innostus uudelleen. Josko sitä innostuisi jos kirjastosta kävisi hakemassa kasan nuotteja "näytille". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi meillä soittaa vain minä, siis niinkun oikeasti :) olen kyllä tehnyt etukäteistutkimustyötä ja kysellyt ketä mahdollisesti kiinnostaisi lähteä tunneille, vastaus oli JOO kaikkien kolmen vanhimman suusta :))

      Poista
  2. Niin tuttua... Soittaminen olisi hyvää aivojumppaa kotona ollessa,mutta mutta... Meilläkin lapset tykkää soittaa monikätisesti ;)

    Älä luovuta ;) ! Soittaminen kannattaa silti aina!

    T. Elävän musiikin ystävä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tulee soiteltua päivittäin ja toisinaan menee viikkoja, jopa kuukausia ettei kukaan koskekaan koko pianoon! Mutta sen huomaa että ruosteessa meinaa olla kun viikkojen tauon jälkeen yrittää alkaa vetämään :o mutta en luovuta, kyllä se musiikki on verissä ja vetää kyllä aika ajoin puoleensa :)

      Poista
  3. täällä toinen pianon pimputtaja :) pinna ei ole kestänyt kuin vuoden käydä pianokoulua joskus ala-asteella ja nyt sitte ulkomuistista oon soitellu :) mutta ei sitä passaa soitella sillon ku muut on kotona ku heti ollaan sanomassa,että "äänen vaimennin päälle". Mutta Aaronin pianokoulua tässä talossa on kans soitettu ahkeraan :) ihan kivaa sitä on välillä soitellaki. Mutta ei ois säestyshommiin valmis. Ei sitte koskaan. Mutta kivaahan sitä on kuunnella ku joku oikeen osaa soittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aika herkästi luovutan jos ei joku kappale vain suju :) siinä ois harjoittelemista!
      Se on niin hienon kuuloista kun joku osaa soittaa taitavasti. Itse en tosiaan ole koskaan käynyt pianotunneilla, ihan itseoppinut olen.. siksipä oiskin ihan kiva lähteä oikeasti soittotunneille :)

      Poista
  4. Mä harrastan toisinaan ompelua tuolla meiningillä: ompelen loppuun sen, mitä olen päähäni saanut, kämppä ympärillä meinaa kaatua lasten ideoiden toteutuksesta. Jollekin annan "vaarattomia" kangaspaloja silputtavaksi ja yleensä ne keksii jonkin maja- tai pommileikin. Kaikki voittavat: lapset saavat luvan kanssa hämmentää ja minä saan ommella kerrankin jotain valmiiksi asti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisinaan se on varmasti ihan viisasta antaa kämpän räjähtää ja tehdä kerrankin jotain mistä itse nauttii :) eihän se ketään tapa jos mökki on kuin mennytten maja, kunhan kaikilla on hauskaa ;) siinä on mulla varsinkin opettelimista!

      Poista
  5. voin eläytyä tohon tilaan täysillä,tytär on niiiiiiiin lumoutunut pianon soittamiseen :D ja mikäs sen ihanempaa,kuin kuunnella,miten hän sooloilee Ave Mariaa ;) Mulle taas tää kirjoittaminen/lukeminen on se oma juttu...uppoudun siihen samoin kuin joku toinen ompeluun,soittamiseen tms...ja vielä ku napotan tietokoneella,se herättää närästystä tausta-joukoissa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soittaminen on kyllä harrastus parhaasta päästä :) toivottavasti omatkin lapset innostuisivat lähteä oppimaan!

      Poista