sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Vanha lähti, uusi tuli.




Ei mulla tässä muuta, kuin että ajattelin sullekin kertoa, kuinka vanha kone alkoi käryämään (liekö ottanut mallia talon rouvasta) ja lähti näin ollen kiireen vilkkaa vaihtoon.
Uusi on niin kiva ja uusi ja tehokas. (Ja tyhjensi sen samaisen käryävän rouvan rahapussin.)
Ja tottakai juuri ennen Ikean reissua. Niillä oli selkeästi vanhan koneen kanssa joku diili. Kimppa.

Mutta kyllä voi uusi pyykkikone tehdä ihmisen iloiseksi. Ihan siitä pyykkäämisen ilosta oon pyykänny ku viimeistä päivää. Ei oo loppunu alkkarit kaapista, ei.
Ja mikä parasta, ihan mehuissani painelen lapsilukkoa edestakaisin.
Hykertelen, kun kukaan ei pysty sekoittamaan ohjelmaa kesken kaiken. (Vanhasta koneesta tämä lukko puuttui, vähän tyhmää. Mutta toisaalta, kaikkihan eivät sitä todellakaan tarvi.)
Ehkä ärsyttävintä maailmassa (sokerilakon lisäksi) on, kun joku pikkuräpylä vääntää ohjelman kiinni, kun sitä on jäljellä kolme minuuttia.

Ps. Sitä ärsyttävää sokerilakkoa on jäljellä enää vielä kahdeksan päivää. Ja voin kertoa, kun nuo päivät ovat ohi, en ala tähän enää koskaan. Never.
Uskotteko, että oon aikonu luovuttaa ainakin ykstoista kertaa. Mutta kun en ole luovuttaja-tyyppiä. Niin enhän siis voi luovuttaa.
Voiko oma jääräpäisyys ottaa päähän? Mua on ottanut. Ja monesti.

Peeässän peeäs. Oonko koskaan kertonut, että rakastan meidän kodaria. Se on niin kiva.
Tilava ja aina kuin lähtevä laiva. Mutta silti.

2 kommenttia:

  1. onnea uudelle koneelle :) meillä niitä on 2,ku toinen temppuilee ni pannaan toinen töihin.tämmönen sakki ei yhellä enää pärjää..
    sulla on ihana kodari,kuvistakin sen huomaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos :)
      kodarin jatkeena on vielä kuraeteinen joka kääntyy tuonne vasemmalle nurkan taakse, ja osittain näkyykin tuossa..ihan ehdoton lapsiperheessä :)

      Poista