Heräteostoksia

En tosiaan ole mikään kauhea sisustaja.
Samat huonekalut, samat verhot ja matot on paikallaan jouluna ja juhannuksena.
Uusiutuvia sisustuselementtejä ovat lähinnä tyynynpäälliset (ymmärtääkö teidän miehet muuten vaihtuvia tyynynpäällisiä? Ei meilläkään. Pus!) ja viherkasvit. Säännölliseen tahtiin. Viherkasvien soisin olevan pysyvämpiä elementtejä mutta ei, edelleen ne vain haluavat kuolla koko ajan.

Haaveilen aina kaikesta ihanasta.
Selaan instagramissa kauniita sisustuskuvia ja ainahan se alkaa tuntumaan siltä, että nyt pistän kaiken uusiksi. Kunnes vilkaisen puhelimen kotelon taskussa olevaa pankkikorttia ja tyydyn vaihtamaan kahden tyynyn paikkaa keskenään.
No joo.
En lakkaa ihmettelemästä miten jengillä on varaa sisustaa niin mielettömästi. No sitähän sanotaan, että siihen on aina rahaa mihin haluaa sitä käyttää. Meillä ne menee hevosiin aika joutuisaan, mutta niihin me halutaan ne myös käyttää. Eli sama pätee siis sisustajiin, olettaisin.

Kirppikset ovat kauhean kivoja myös sisustajalle.
Yksi haaveeni toteutui kun selailin kirppis-sivustoa facebookissa.
Tämä pyöreä rottinkituoli!
Meillä yksi vähän erilainen jo löytyy, mutta aina nyt yksi tuoli lisää johonkin mahtuu, eikö?
Instassa jo varmaan moni lukikin, miten ostin tuolin ikään kuin vahingossa. Tarjosin läpällä muutamaa kymppiä ja myyjä hyväksyikin sen ja yhtäkkiä vaan oltiin menossa sitä hakemaan. On se ihmeellistä!
(Ymmärtääkö teillä muuten miehet rottinkituoleja? Ei meilläkään. Pus!)

Tuoli on just niin ihana kun olin haaveillutkin.
Kaupan päälle olisin saanut niin retron pehmusteen, että oikein pahaa tekee vieläkin. Eli ajoimme sitten huonekaluliikkeeseen josta piti löytyä uusi pehmuste. Tottakai niitä saikin vain verkkokaupasta, joten jouduin muutaman päivän odottelemaan.
Olisin halunnut ehdottomasti valkoisen, mutta valikoimassa oli vain luonnonvalkoinen (joku design-pehmuste oli toisessa paikassa valkoisena tarjolla, mutta niin kallis, että idea kierrätystuolista menisi saman tien, niin ja ne rahat menikin sujuvasti hevosten hammaslääkäriin!), joten siihen oli tyydyttävä.

Kun pehmuste saapui, en väitä ettenkö melkein piipahtanut itkuun. Tiedättehän sen tunteen, kun odotat jotain hirveän innoissasi ja malttamattomana ja sitten paketti sisältää jotain vähän sinne päin.
Pehmusteen väritys muistutti lähinnä ripulilapsen vaipan sisältöä, eikä ollut luonnonvalkoista nähnytkään!
En jaksanut alkaa palauttamaan muutaman kympin pehmustetta, joten siinä se komeili eli rumaili ja minä tuskailin, että mitä sen kanssa tekisi.
Ohimennen satuin nakkaamaan tuon viltin siihen päälle ja sehän sopii kuin nenä päähän. Se kuiruinen väri on muisto vain.

Tuoli on saanut niin suuren suosion, että vuoronumeroilla mennään.
Ehdottomasti paras heräteostos pitkään aikaan.

Mitä huippua sinä olet viimeksi bongannut kirppikseltä mukaan?