Metsään meni

Meneekö teillä muilla aina johonkin lähtö viimeisen päälle putkeen?
Meillä menee noin keskimäärin 1/10 lähdöstä putkeen.
Tämän päivän lähtö meni näin:

"Minähän en mitään villasukkia laita!"
Enkä pipoa. En hanskoja. En kumisaappaita. Enkä varsinkaan ulkohousuja.
Siinä vaiheessa kun äidillä oli päällä jo kahdet housut, paita, fleecetakki ja kevyt untsikka, puolet lapsista oli pelkillä sukilla lähdössä liikenteeseen. No melkein ainakin.

"Minähän en tuon paskapään vieressä istu!"
Siis tää on aina sama. Autossa seitsemän paikkaa ja kukaan ei halua istua kenenkään vieressä. Kun yksi mässyttää. Toinen haisee ja kolmas katsoo pikkuisen väärällä ilmeellä.

"MInähän en muuten kävele!"
Pahnan pohjimmainen. Onkohan hän päässyt elämässään vähän liian helpolla? Esikoinen juoksi hänen iässään maratonin. Oli pakko, kun pikkuveli ja vielä pienempi sisko oli ne, kenen ei tarvinnut jaksaa. Okei, liioittelen, mutta ainakin 500m jaksoi.

"Minähän muuten paistan eka!"
Ensi kerralla otan mukaan 10 kokoon taittuvaa makkarakeppiä. On sitten jokaiselle molempiin käsiin oma.

"Mua pissattaa taas!"
Se oli allekirjoittanut itse. Laitatutan kohta kestokatetrin.

"Minä sammutan nuotion!"
Mitä saadaan kun lasketaan yhteen yksi vesipullo ja yksi nuotio ja jaetaan se viidellä? Kolmas maailmansota!

Meillä oli oikeasti tosi mukavaa.
Naurattaa (ja itkettää) vaan aina tämä lapsiperheen perus säätäminen. Mitään ennakko-odotuksia ei kannata ainakaan meidän perheessä asettaa millekään mitä tehdään. Paras kokemus tulee sillä, kun antaa tilanteen viedä, pitää hermot kasassa, sovittelee ja nauraa paljon.
Arki on silti niin kivaa kun vain muistaa nauttia joka hetkestä ❤

Ai niin.
Retken piti olla myös puolukkaretki.
Ei löytynyt ku kaksi. Toinen oli paleltunut ja toisen toinen puoli raaka.
Ei tullu hilloa, en tiiä miks?