Mulla on niin huono olo!

Olen koko elämäni kärsinyt matkapahoinvoinnista.
Olen myös kärsinyt migreenistä, olen vähän aistiyliherkkä ja introvertti ihminen, eli kärsin vähän kaikesta. Vähempikin riittäisi, huoh.
Ja kärsin myös siitä, että kaikki ihmiset eivät näitä asioita ymmärrä ja pitävät minua vain vaikeana ihmisenä.
Onneksi monet ihmiset kärsivät samoista oireista, joten osa ainakin tietää just kuinka pahalta tietyt asiat tuntuu.

Kärsimyksestä kuitenkin asiaan.
Eli mun pää on ihan heikko! Mulle tulee huono olo oikeastaan kaikista ajoneuvoista, huvipuistojen laitteista, tunkkaisista hajuista ja kovista äänistä. Joskus saatan vain herätä siihen että on huono olo.
Kaikkein hassuinta on muuten se, että raskaana ollessani olen yhdesti yökännyt pönttöön tyhjää, mutta en oikeasti oksentanut koskaan. Luulisi että tällä pahoinvoinnilla mikä tulee joka asiasta, olisi edes yhdet laatat lentäny.

Lapsena automatkat oli ihan painajaista.
Takapenkillä tottakai istuttiin, toki olin usein se keskellä istuva, että näkisin edes ulos, mikä yleensä auttaa asiaa. Vänkärin paikalla tai itse ajaessa ei ole oikeastaan koskaan huono olo kovin paljoa ainakaan, apukuskin paikalla ei kyllä tarvi muuta tehdä kun katsella tiukasti tielle.
Kadehdin niitä ketkä pystyy lukea, neuloa ja tehdä kaikkea mitä nyt autossa pystyy tekemään.
Mulle se on ihan mahdottomuus!

Lasten kanssa matkustaessa on välillä ihan tuskaista. Kun takapenkillä harrastetaan kamppailulajeja, niin en pysty tuomarin virkaa toimittamaan juurikaan, joten joskus vain suosiolla minä ajan ja mies tuomaroi. Eli nyt kun olen 1,5v istunut vain vänkärinä ja mieheni on joutunut ajamaan, lapset ovat saaneet elää takapenkillä kun siat pellossa.
Sitä ne yrittää kyllä tehdä muutenkin. No vitsillä vaan.

Onneksi on keksitty ne pahoinvointilääkkeet.
En ihan herkästi niitä ota, esimerkiksi perus automatkoille, koska ne on mulle tosi tujua tavaraa.
Puolikas ei aina tahdo kunnolla tehota, mutta kun kokonaisen ottaa niin on helposti aika hilpeä olo ja keskimääräistä hauskemmat jutut, omasta mielestä ainakin, ja pään kun saa tyynyyn niin saman tien on vintti pimeänä ja aamulla herää silmät nakkeina.
Tätä ei muuten tapahtunut laivamatkoilla tällä viimeisellä reissulla. Oli varmaan sen verran keikuttava reissu, että en vain saanut nukuttua lääkkeestä huolimatta.
Pää asia kuitenkin, että suunnilleen pystyn olemaan halailematta posliinia. Yök.

Tämän erinomaisen asian itsessäni olen onnistunut periyttämään osalle lapsistakin. Sori!
Välillä ollaan poikasten kanssa istuttu rivissä asuntovaunun aisan päällä kesken matkan happea vetämässä pussit nenän alla.
Se ei oo kyl kivaa!
Eli kun me startataan reissuun, on matkatavaroissa aina roskapusseja, ämpäri tai kaksi, talouspaperirulla ja pesuainetta. Sitten jännitetään kuka oksentaa ensimmäisenä ja säästyykö joku sappinesteen ihanalta maulta, tiedättehän?
Aa että.