Naapurissa

Tehtiin viikonlopun mittainen reissu Ruotsiin kiertelemään hevostiloja. Dartmoor -ja Connemarakasvattajien hienon hienoja oreja, kauniita tammoja pikku varsoineen, ja toki myös muutama ruunan rupsu.

Mieheni setä omistaa ponitallin, ja heidän kautta päästiin matkaan mukaan.
Itse en ollut aluksi mitenkään super innostunut, koska tiesin että laivamatkat ja pitkät automatkat ei ole mun juttu.
Mutta onneksi lähdin!
Matkustimme junalla ensin Pasilaan, josta hypättiin erään hevosnaisen kyytiin ja lähdettiin ajamaan kohti Naantalia. Matkan varrelta noukittiin pari hevosihmistä vielä kyytiin.
Toisella autolla ajeli toinen porukka eri puolelta Suomea perässä.

Naantalissa ajettiin pirssit laivaan, ja voin kertoa että olo aika kuumottavaa kun puskettiin laivan uumeniin. Pelkään vähän laivalla matkustamista, tottakai olin varma, että päämäränä olisi merenpohja eikä suunniteltu Ruotsi.
Laivat vain jostain syystä hirvittävät minua enemmän kuin lentokoneet. En ole vesi-ihmisiä ollenkaan, ei sillä, kärsin kyllä korkeanpaikan kammostakin, et viisain todella olisi pysyä kotona. Heh.

Tiesin, että laiva jokatapauksessa keikuttaa sen verran, joten nappasin puolikkaan matkapahoinvointilääkkeen ennen lähtöä.
Pystyinkin jopa syömään iltapalankin ja nukkumaan lähes ilman mitään mahan muljahduksia.
Yö siis meni laivalla, ja voin kertoa että paremminkin on nukuttanut.

Perillä Ruotsissa lähdimme ajamaan kohti Stjärnsundia, ehdottomasti meidän odotetuinta kohdetta.
Oli maailman huikeinta nähdä, mistä meidän kaksi ponia on lähtöisin. Paikka oli ihan niin kuin postikortista, ja oli niin siistiä nähdä mm. omien ponien varsa, täys-sisko jne.


Sieltä matka jatkui kohti Grillbyta, missä oli seuraava kohde laitumet täynnä connemaroja.
Parin tunnin kiertelyn ja lounaan jälkeen suuntasimme Finspångiin, missä saimme tutustua myös todella upeisiin connemaroihin.
Paikka oli ihan mielettömän hieno! Talo ja talli sijaitsivat rinteessä ja maisema kumpuilevaan maastoon olivat ihan omaa luokkaansa.
Muutenkin maastot olivat todella kauniita, maaseutu henki vanhaa aikaa, ihania pieniä kirkkoja, vanhoja taloja ja tiloja, oli hieno nähdä jotain muutakin kun suurkaupungin vilinää, mikä sekin on tällaisille heinähatuille mielenkiintoista katsella.
Majoituimme Finspångissa pienessä kivassa hotellissa, joka todella oli panostanut asiakkaiden viihtyvyyteen.
En ole mikään hirveä romanttisen, pitsin ja kukkahärpäkkeiden ystävä, mutta hotellissa oli jotain äärettömän sympaattista.

Finspångissa vietetyn yön jälkeen lähdimme kohti seuraavaa paikkaa. Paikkakunnan nimi on mennyt ihan ohi, enkä sitä äkkiä löytänyt, mutta tila oli maatila, missä oli hevosten lisäksi lehmiä, pupuja, possu ja minishettiksiä. Shettikset olivat aika sööttejä, mutta voin kuvitella minkälaisia jästipäitä! Mitä pienempi, sen pippurisempi. Eikö se näin ole?

Viimeinen paikka sijaitsi Holmtebossa.
Kahdenkymmenenyhdeksän connemaran paikka! Joista viisi hienoa oria.
Vähänhän se minullakin tämä siitospuoli alkoi kiinnostaa enemmän, niin hienoja herroja nähtiin. Saa nähdä mihin tämä meidänkin hevostouhu menee. Ei tosiaankaan olisi kolme vuotta sitten uskottu, että joskus vielä kierretään hevostiloja RUOTSISSA!

Siitäpä sitten lähdettiin ajamaan kohti Tukholmaa, minne olikin useamman sadan kilometrin mittainen matka.
Varasin heti reissun alussa itsekkäästi etupenkin itselleni ja ilokseni sain huomata, että vaikka ajettiin pikkuisia kyläteitä tai isoja motareita, niin pysyi kaikki sapuska koko viikonlopun ajan sisällä.

Tukholmassa kadotimme, yllätysyllätys, edellä menevän seurueen auton kauheassa iltapäiväruuhkassa jonnekin moottoritien ramppien sekaan ja jouduimme hieman sompailemaan pitkin Tukholman keskustaa, ennen kun löydettiin satama. Meillä oli onneksi hyvästi aikaa vähän ajaa kiertoajelua. GoogleMaps meinasi vähän vedättää meitä, mutta onneksi löysimme kuitenkin perille. Ja onneksi autossa oli muitakin kuin minä ja mieheni, nimittäin muuten olisi voinut olla kolmas maailmansota pystyssä! Se nyt vain menee niin, kun kaksi hermoilemaan taipuvasta ihmistä pistettäisiin istumaan autoon keskelle Tukholmaa selvittämään, mistä se Amorella nyt sit löytyykään.

Illallisen jälkeen ei tarvinnut kauan taxfreessä euroja tuhlailla, kun lähdettiin äkkiä nukkumaan.
Matkapahoinvointilääke taisi tepsiä tulomatkalla vähän paremmin, koska nukahdin ja heräsin siihen kun joku siivoojattyppi kiskaisi oven auki ja huusi, hyväähuomentagodmorgon!

Turusta sitten taas ajettiin sama reitti takaisin Pasilaan. Jätettiin porukkaa matkan varrelle. Sanottiin pikaiset heipat meidän ihanalle kuskille (koska hypättiin autosta aseman edessä missä ei (ihmisten ilmeistä päätellen) olisi tosiaankaan saanut pysähtyä.)
Aikaa oli reilusti ennen junan lähtöä, joten kiertelimme vähän uudessa kauppakeskuksessa, söimme lounaan, otimme takeaway‐kahvit mukaan ja odottelimme junan tuloa.

Nyt sitten tässä jytistellään kohti kotia, tunnin verran ehkä, ja sitten nähdään lapset, ja ponit!
Yritin torkkua Seinäjoelle saakka, mutta heräsin tottakai joka heilautukseen ja pysähdykseen ja siihen, että niskat on jumissa, selkä on jumissa ja pertsa ja loppu kroppa puutuneena.
Tämän takia meinasin jäädä kotiin!
Olo on vähän krapulainen, vaikka muuta en ole ottanut kun aamukahvin ja Fantatölkin.
Ihana päästä saunaan ja omaan sänkyyn keräämään motia huomiseen työpäivään.

Ja minähän olen vallan tässä unhoittanut yhden asian! Huomenna kello kahdentoista jälkeen alan odottamaan ehkä elämäni odotetuinta puhelua.
Saa nähdä milloin saadaan startata seuraavan kerran.
Poliisilaitokselle.