Kauramoottorit

Moni teistä instagramin kautta on ollut mukana meidän hevostouhuissa, mutta ajattelin kertoilla teille täällä blogin puolella vähän tarkemmin.

Yllä olevassa kuvassa on meidän tämänhetkinen lauma. Kaksi omaa ja kaksi vierasta.
Meidän lauma on tässä vuosien varrella elänyt aika paljon, Ninni (eli mun hevonen) on ainoa joka on pysynyt. Ja pysyy, koska se vain on niin ❤

Lapsiperheeseen kun ostetaan hevosia, on meillä itsestäänselvyys se, että luonne pitää olla sellainen, että lapset voivat olla touhuissa mukana ilman jatkuvaa varomista.
Siitä syystä meidän tontilta on lähtenyt yksi hevonen, kun ei ollut 99% luottoa siihen, miten suhtautuu lapsiin. Siksi 99, koska 100% luottoa ei voi olla koskaan. Hevonen on saaliseläin ja vaaran uhatessa kiltein ja rauhallisin ja varmin hevonenkaan ei ole enää varma. Tämä toki mun mielipide.

Toinen tärkeä asia hevosen pidossa se, että laumassa toimitaan järkevästi. Tämän takia meiltä on lähtenyt yksi hevonen. Kun koko ajan oli pelko persuksissa, milloin aitaa kaatuu ja porukka vetää paskalaukkaa ympäri pihaa. Hyökitään toisen päälle, että saa pelätä milloin on iso vanhinko (toki aluksi uudessa laumassa on aina näitä tilanteita, toisinaan ne jää päälle eikä tilanne rauhoitu).

Kolmas asia mikä meille on tärkeää, on se, että niiden kanssa ehditään touhuta säännöllisesti ja tasapuolisesti. Siitä syystä meiltä lähti yksi. Hyvä hevonen menee pilalle sillä, että se vain seisoo ja syö pellolla, eikä sille ole kunnolla aikaa. Tämä päätös ei ollut helppo, koska se oli ns. meidän moka, kun ei loppuun asti ajateltu asiaa. Mutta virheistä oppii ja nyt on hyvä mieli kun Taisto sai uuden, aktiivisen kodin, ja meillä on aikaa nyt näille ketä tuolla tarhassa pyörii (ja parhaillaan odottavat heinää! Pitäisi mennä!)

Neljäs kriteeri näyttäisi olevan se, että lauma on pelkkää tammaa täynnä.
Tämä siksi, koska mieheni on kiinnostunut jalostustoiminnasta ja varsahommat ovat vahvasti läsnä tätä meidän toimintaa.
Menneenä kesänä syntyi ensimmäinen oma varsa ja ensi kesänä on tulossa seuraava.

Tässä esittely meidän omista poneista. Vierailevista tähdistä voin muutamalla sanalla kertoa lopuksi.

Lasten ponina toimii tämä ruuhkatukka, dartmoor-tamma Stjärnsunds Colibri.
Colibri tuli meille nyt loppukesästä, kun jouduimme luopumaan lasten edellisestä ponista Celestestä (kerron myöhemmin lisää).
Colibri on tamma isolla T:llä ja poni isolla P:llä, mutta just meille sopiva. Vähän haastetta isommille lapsille, jotka jo itsekseen touhuavat ja ratsastavat (toki aikuisen valvonnassa), mutta samalla tosi kiva talutusratsastusponi ja sopii meidän pienimmillekin.
Testaa kyllä kun tilanne sallii, niinku ponit yleensä, voiko syöksyä heinätupolle, voiko jumittaa ratsastuskentän portille tai voisko vähän kiskoa ohjat käsistä. Minä tykkään että löytyy vähän luonnetta, se opettaa lapsia tosi paljon siihen, että aina pitää olla jämäkkänä ja pomona, niin selässä kuin maassakin. Meidän lapsista huomaa, että he ovat kehittyneet tässä käsittelyssä tosi paljon ja rohkeutta on tullut omien ponien myötä tosi paljon.

Tänä kesänä opimme, niin lapset kuin aikuisetkin, mitä on hevosen omistajuus raaimmillaan.
Ostimme kesällä 2018 ponin Stjärnsunds Celesten, joka tuli meille kesäisen varsansa kanssa, joka lähti tänä kesänä takaisin kasvattajalleen. Celeste oli kantavana ja varsoikin nyt kesällä jässikän orivarsan, joka sai nimeksi Kotokallion Abbe (meidän kasvattajanimi). Varsa syntyi, kun olin itse vielä reissussa. Voi miten suloisia kuvia sainkaan täältä silloin sinne maailman toiselle puolelle.
Uusi, oma varsa oli tottakai meistä kaikista niin ihana ja vähän jännittäväkin. Meillä oli jo yhden talven verran kokemusta varsasta, mutta vastasyntynyt on aina vastasyntynyt.

Kesä meni tutustellessa uuteen varsaan ja loppukesällä Celeste ja Abbe lähtivät astutus- ja näyttelyreissulle Lappeenrantaan mieheni sedän tallille.
Saimme sieltä muutaman viikon päästä erittäin murheellisia uutisia. Celeste oli laitumella ollessaan katkaissut toisen takajalkansa ja jouduttiin lopettamaan saman tien. Vanha tamma, eipä sille olisi ollut järkeä ja mahdollisuutta mitään toimenpiteitä tehdä, se pääsi kivuistaan ja tämä oli oikea ratkaisu, uskomme niin.

Sittenhän oli se kaikkein surkein tilanne. Abbe jäi orvoksi ja edelleen on aivan sydäntäsärkevää katsoa tuota kuvaa, pientä ressukkaa äidin vierellä.
Meidän lapsille oli tosi kova pala Celesten kuolema.
Sitä itkettiin monta kertaa ja vieläkin vähän tuntuu pahalta kun siitä puhutaan. Onneksi ihana Colibri tuli tyhjää aukkoa paikkaamaan.

Abbe on nyt siellä Lappeenrannassa edelleen ja elää siellä laumassa muutaman muunkin varsan kanssa. Siellä hänellä on paljon parempi nyt olla ainakin talven yli, leikkiä ikäistensä kanssa ja olla tutussa laumassa.
Voi olla että Abbe ei meille enää palaakaan. Myymistä harkitaan vahvasti, mikäli ostaja löytyy.
Olosuhteisiin nähden se voi tosi hyvin. Aika tosin näyttää jättääkö se jäljet tähän pieneen poniin ❤
Taas opimme yhden asian lisää hevosen omistajina.

Tämä tammukka ei varmaan esittelyitä kaipaa.
Mun ikioma mussukka jääräpää, maailman kiltein, maailman ärsyttävin Cleos Gwen Ganeida, eli Ninni. 8-vuotias connemara-tamma, ja kantavana upeasta valkoisesta oripojasta. Varsoo, mikäli kaikki onnistuu, ensi vuoden toukokuussa. Jospa mamma tällä kertaa olisi itse paikalla varsomis hetkellä, ainakaan en ole rapakon taakse asti lähdössä!

Ninni tuli meille keväällä 2017, eli on ollut minulla nyt kaksi ja puoli vuotta.
Enkä pois anna vapaasta tahdosta. Eri asiahan on jos jotain kauheaa tapahtuisi.
Ninni on opettanut mulle hevosen omistamisesta kaiken. Vieläkin menetän hermoni sen jääräpäisyyteen monta kertaa viikossa, mutta samalla iloitsen siitä miten ihana se on ja miten paljon se mulle antaa.
Meillä on siis ollut, ja varmaan tulee olemaankin, haasteita ratsastuksessa. Viimeisin seinä nousi vastaan kun hän keväällä päätti ettei ratsastaja selässä tarvi liikkua ollenkaan.
Me pähkäiltiin ja tutkittiin ja yritettiin miettiä kivut ja kaikki. Käytettiin klinikat, käytettiin hieroja, vaihdettiin satulaa, kuolainta, ruokintaa, kokeiltiin ihan kaikkea. Eikä mistään löytynyt selvää syytä.
Muutaman kuukauden hän viitsi vängätä vastaan ja taistella, nyt näyttäisi että periksi on antanut. Homma on alkanut sujumaan ja ennen totaali stopit ja pattitilanteet päästään nykyään yli ja lopputuloksena on aina kivasti liikkuva, itseään kantava, kaunis poni.
Häntä ei vissiin oikein aina nappaa kiertää valkoisia aitoja viikosta toiseen, joten ollaankin tehty paljon kaikkea muuta kuin perus koulukiemuroita.

Abbe kun jäi sinne nykyiselle tallille, tuli sieltä kaksi 2-vuotiasta vierailevaa tähteä meille, ainakin nyt talven yli, tänne kasvamaan. Isompi valkoinen on connemara-tamma Luna ja pienempi pötikkä on dartmoor-tamma Lilli.

Just nyt meillä on kiva ja mukava porukka täällä pihassa, rauha on maassa ja niin sydämen pohjasta asti toivomme että tämä olisi nyt hetkeksi pysyvää ilman mitään dramatiikkaa ❤

Kysynkin nyt teiltä, haluatteko lisää hevosaiheisia juttuja, vai oliko tämä nyt tässä.