11. joulukuuta

Meillä on taas vaihtunut tyttöjen vaatekaapit kokoa suurempaan.
Siis täh? Tietenkin ne vaatteet siellä, ei sentään kaapit, hyväne aika!
Hirveä homma, ihan tosi, ensin myydä pieneksi jääneet pois ja sitten hankkia isommat tilalle.
Tai mun tapauksessa se ostaminen ei oo yhtään hirveää (lähinnä karkaa aina lapasesta), mutta joku muu saattaisi tuntea lievää meripahoinvointia, kun sivusta katsoo.

Ahkerasti oon kyllä luopunut kaikista pieniksi käyneistä vaatteista.
Pikkuneiti käyttää nyt kokoa 86/92 ja Isosisko on siirtynyt kokoon 122.
Syksyllä mulla oli kirppisosasto tässä paikallisella ja sitten olen parhaani mukaan myynyt myös Facebookissa.
Siksi siis hyvällä omalla tunnolla olen sitä mukaa täyttänyt kaappia kun se on tyhjentynyt.
Seuraavaksi olisikin Kakkosen ja Pikkuveljen kaapit.
Isossa perheessä tämä vaateshow on välillä niin mahdotonta, jatkuvasti on joku jotain vailla.
Kierrätys perheen sisällä toimii ainoastaan Esikoiselta Kakkoselle (ovat vuoden ikäerolla). Kakkosen vaatteita en kauheasti jaksa jemmailla Pikkuveljelle, enkä varsinkaan Isosiskolta jääneitä Pikkuneidille. Hullun monimutkaista.

Näin joulun alla sitä oikein villiintyy.
Hirveästi on kaikkia pikkujouluja ja joulujuhlia, niin että nämä mekko-osastot varsinkin ovat meikäläiselle kuin lapselle karkkikauppa. Taivas.
Kirppiksiä koluan "uusiakin" hankittaessa jatkuvasti. Vasta äärimmäisessä hädässäkiireessä ostan ihan uusia.
Nämäkin tyttöjen Gugguun Pompomit ovat facebook-kirppislöydöt. Molemmat kuin uusia <3
Isosiskokin myöntyi alun vastaanpanemisen jälkeen (Minä en mitään ORANSSIA mekkoa laita.) kun mekon päälle vielä nakattiin Lindexin peplum-neuletakki. Ja Pikkusiskolla tottakai myös, koska samistelu on päivän sana.

Kyllä muuten kehtaa lähteä juhlimaan.
(Nuo neuletakit ja mekot on ihan yli ihanat. Niin ihanat että hamstrasin niitä vielä toisessa värissäkin.
Mielenvikast, etten sanois. Koska tytöt <3)