4. joulukuuta

Tänään oli työpäivä.
Pullaa, piirakkaa, kääretorttuja, kakkuja, torttuja. Painoin menemään 10h työpäivän ja vielä juoksin kaupan kautta viikonlopun ruokaostokset ennen kotiin tuloa.
Päivä oli aika super kiireinen, mutta nautin niin paljon työnteosta, että tämän pituinen päivä menee ihan vilauksessa. Enkä oikeasti valehtele vaikka sanon, ettei tunnu missään siinä kun tekee ja pysyy liikkeessä.

Mutta arvaatteko miten käy kun tulee vihdoin kotiin, vetää navan täyteen spagettia ja jauhelihakastiketta ja köllähtää hetkeksi mahan viereen sohvalle.
No alkaa nukuttaa tietenkin. Ja minusta kun puhutaan, niin viluttaa. Tai en tiedä voiko puhua viluttamisesta, koska hiljalleen siinä jäädyn jos en pysy liikkeessä.

Iltapäivällä alkoi pyryttää täällä lunta.
Ensin sitä tuli aika hissuksiin, leijaillen. Sitten alkoikin vähän tuulemaan ja tuuli pölisytti ja kieputti lunta aika vinhasti. Ajokeli muuttui vähän huonoksi.
Ja kun ilta pimeni, lunta alkoi tulla yhä tiuhemmin. Raskasta, märkää, nuoskaista lunta.
Niin että illalla kun lähdin viemään poikia partion itsenäisyyspäivän juhlan harjoituksiin kirkkoon, sai autolle suunnilleen kahlata. Ja aina vain sataa ja sataa lisää.

Mua paleli edelleen niin paljon, että jäin tosi sosiaalisesti odottamaan autoon, kun muut äidit (ja isät) lapsineen odottelivat kirkon pihalla, että vetäjä tulee avaimen kanssa.
En vain halunnut muuttua lumiukoksi, joten lämmittelin autossa.

Kun kirkon ovet sitten aukenivat, odottelin kaikessa rauhassa kunnes kaikki muut menivät sisälle, ja sitten otin muutaman kuvan kirkon pihalta.
Aika kaunista ja aika kaunis pyry.

Sunnuntaina meillä on jännittävä päivä.
Partiolaisten soihtukulkue sankarihaudoille ja kirkkoon. Sekä nämä pienet sudenpennut vannovat partiolaisten valan. Ja saavat omat partiolaisten huivit.

Aika juhlallista.