19. joulukuuta

Oi että meillä vedetään jouluna fudgea.
Tiedättekö, joskus sitä vain hullaantuu johonkin makuun niin että sitä vain söisi vaikka päivästä toiseen. Se voi olla vaikka suolakurkku tai mandariini, meillä nyt vähän vähemmän terveysruoka, fudge.

Se sulaa suussa, se on ällömakea, se on niin moneen taipuvainen.
Tänään tein valkosuklaasta, johon lisäsin nokareen voita, kondensoitua maitoa ja Omar-karkkeja.
Toiseen satsiin Fazerin punaista, tilkka voita, kondensoitu maito ja täytelakuja.
Tekisi mieli mennä jo rääpimään, mutta pahus kun se jähmettyy niin hitaasti..

Kierrettiin myös reipas tunnin lenkki (autolla kylläkin, että hiki ei kyllä ehtinyt tulla!) ja vietiin naapureiden ja tuttujen postilaatikoihin loput joulukortit jotka eivät postiin menneet.
Lapset torkahtelivat ja jouduttiin vähän lahjomalla herätellä ja pysyä hereillä! Ei sallittua kuulemma sekään, mutta toimii.
Samalla kuunneltiin joulumusiikin toivekonserttia, johon kaikki muut itseäni lukuun ottamatta purnasivat, että onks pakko? Kuunnella tämmöistä kiekumista? Pitää. Tästä tulee joulu. Ja ehkä lapsille elinikäiset traumat.

Nyt saunaan!
Sitten pystytetään kuusi, lapsille aamuksi ylläriksi (näin meillä joka vuosi), paketoidaan lahjat ja nautitaan glögi-kupposet suklaan kera.
Täytyykin tunnustaa tässä, että ihan kiva viettää kahdenkeskistäkin aikaa tuon puolisoni kera.
Välillä kun tuntuu että kukas se sinä oot ja ollaankos me ennen tavattu?

Kivaa iltaa sinullekin <3