3. joulukuuta + arvonnan voittaja!

Arvonta on nyt päättynyt.
Kiitos kaikille osallistujille, teitä tuli oikein miellyttävän paljon. Jos niin voi sanoa.
Mutta kuten kaikissa arvonnoissa, toisen onni on toisen epäonni ja tässäkin kisassa seitkytviis epäonnista jäi itkemään tappiotaan (kuitenki itkette, mää tiiän!). Aikuisten maailma on niin tyly, miksei meillekin vois järjestää kilpailuja joissa jokainen osallistuja voittaa. Tai kuten tässä, arvonta, jossa jokainen voittaa.
Aatteleppa ku ois kiva! Minäkin osallistuisin aina. Heti.

Mutta aikuisten maailmassa kun ollaan, niin tämän arvonnan ainoa onnellinen voittaja on..

..Inari Oulusta!!

Onnea Inari :)
Otatko minuun yhteyttä sallanaarteet@gmail.com, niin saadaan sulle postia matkaan!

Sitten tämän päivän touhuihin.
Meillä ollaan oltu flunssassa kohta pari viikkoa.
Tiedättehän sen, kun iso sakki sairastaa, niin sitä jatkuu ja jatkuu. Yksi aloittaa yskimisen, toinen jatkaa kolmen päivän päästä yskimällä ja niistämällä. Kolmas kehittää vielä silmätulehduksenkin kehiin ja neljättäkin alkaa yskittämään. Viidennellä nouseekin sitten jo hieman lämpöä ja hän onkin sitten neljäs kenen silmät tursuaa märkää. Ah sitä autuutta kun kahteen viikkoon ei olla kukaan kunnolla nukuttu, nenäliinapinoja on rivissä pöydällä aika monta ja silmätippojen, yskänlääkkeiden ja särkylääkkeiden rivi on ainakin puolet pidempi, ja niiden kanssa ollaan äpöstetty ja taisteltu kiehumispisteeseen saakka.

Pikkuneidin vuoro oli saada silmätulehdus viimeisenä.
Ja melkoisen pöpön saikin! Silmät ovat ihan karsean näköiset (aamuisin ennen kaikkea) ja päivät ovat alkaneet hirveällä rimpuilulla, kun hän ei oikein pidä siitä putsaamisesta..eikä tippojen laitosta..eikä äidistäkään sillä hetkellä.
No tippoja on lennellyt tässä nyt neljättä päivää, toisinaan silmään, suurimmaksi osaksi johonkin ihan muualle, eikä minkään näköistä vaikutusta ole ollut havaittavissa.
Ei siis muuta kuin tänään lääkäriin.

Sillai siinä sit kävi, että pullorivi piteni vielä antibiootti-pullolla.
Vasen korva oli mokoma tulehtunut ja ei siis ihme että kaikki röörit olivat edelleen tukossa kaiken maailman tipoista huolimatta.
Eihän se kovin mieltä lämmitä antibiootteja syöttää, mutta ei sekään kauheasti lämmitä kun yhtä räkää ja kiukkua on koko elämä.

Oi että sitä nauttiikin taas kun lapset on terveenä ja leikkivät ja nukkuvat kaiken tämän kitinän sijaan.
Pitää muistaa sitä arvostaa.

Tätä ei tule ikävä: