5. joulukuuta

Ihana päivä.
Täysin ohjelmavapaa, mikä on tällä hetkellä aika harvinaista.
Tai ohjelmavapaus koskee kylläkin vain kirjoittajaa, miehensä kun oli häipynyt aamuvarhain jo remonttihommiin. Siellä hommat etenee, lähiaikoina olisi tarkoitus ilahduttaa ja näyttä teille remonttipölyisiä kuvia ja vähän tilannekatsausta.

Ohjelmavapautta kestääkin vain iltaan, nimittäin mulla on tänään pikkujoulut.
Huom. mulla! Ai että. Hyvää seuraa ja hyvää ruokaa, tämä onkin oikein mieluinen ohjelma.

Mutta niin, se mun aihe. Pillikranssi!
Sen lisäksi, että mulla on pillihimmeli, niin nyt mulla on myös pillikranssi.
Pillisti onnellinen <3
Pillihimmelin tosiaan naapurin rouva osti minulle messuilta. Ystävällisesti soitti töihin ja kysyi haluaisitko? Ja minähän halusin.

Mutta ainahan siinä käy niin, että kun jotain haluaa ja saa, niin sitä haluaa saada lisää, eikö?
No mulle melkein aina käy niin, ainakin jos nappaan yhden konvehdin, niin hetken päästä tekee mieli syödä loputkin. Eikä ainoastaan tee mieli, vaan syön.

Mun pillipakkomielle ei siis helpottanut vaikka sain himmelin.
Mun alkoi tehdä mieli myös kranssia, kun sellaisen tässä taannoin yhdessä blogissa näin.
Ensin tottakai innoissani menin nettiin ja ajattelin (jälleen paino sanalla ajattelin) että itsehän minä tuollaisen äkkiä tekaisen.
No pillilinnoista tultiin taas rytisten alas kun kranssin ohjeiden luku eteni.
EPEK = ei pysty ei kykene. Ne kuuluisat hermot meni jo siinä yrittäessä sisäistää ohjeita.

Siispä hylkäsin tekoaikeet ja ryhdyin siihen mitä osaan.
Kinusin ja lahjoin mieheni siskon tekemään mulle kranssin. Kun hän oikeasti osaa.
Hetki siitä kun tekisitkö?-viesti oli bittiavaruudessa ehtinyt perille, tuli kuvaviesti takaisin jossa komeili valmis kranssi.

On se ihana.
Mitähän mää vielä keksisin haluta?

Ps. Kuvassa myös arkitodellisuus kranssin kuvaajan takapuolella.
Hirvee kaaos kämpässä ja pikkuväki tappelee palapelistä. Just siitä Lumikista, vaikka tarjolla olis Nalle Puhia ja Muumiakin. Mutta kun Lumikki.